Total Pageviews

Monday, December 20, 2010

Päätös yksityisen perusopetuksen aloittamiseen maksettavan rahoituksen johdosta vuodelle 2010 tehdyn kunnan peruspalvelujen vähennyksen myöntämisen..

Otsikko tämän päivän kaupunginhallituksen esityslistasta menee kokonaisuudessaan näin:

Päätös yksityisen perusopetuksen aloittamiseen maksettavan rahoituksen johdosta vuodelle 2010 tehdyn kunnan peruspalvelujen vähennyksen myöntämisen kumoamisesta.

En ymmärrä otsikon perusteella ollenkaan, mistä on kysymys. Toivottavasti otsikon tekijä ymmärtää ja osaa selittää.

Sunday, December 5, 2010

Taideopetus peruskouluun

takaisin

Taiteen kokeminen ja tekeminen on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää. Jokaisen lapsen ja aikuisen pitäisi päästä niistä osalliseksi. Olen erityisen huolissani siitä, että niin monet lapset jäävät taideopintojen ulkopuolelle. Ammattitaitoiseen tanssin, kuvataiteen tai musiikin opetuksen piiriin pääsevät vain hyvin toimeentulevien perheiden lapset. Opiskelu kunnan ja valtion tukemassa musiikkiopistossakin on kallista. Suurin osa soittotaitoa haluavista lapsista ei edes pääse musiikkiopistoon, vaan heille on mahdollista voivat ainoastaan opiskella vielä paljon kalliimmassa yksityisessä opetuksessa. Kuitenkin soittotaidon pitäisi olla jokaisen saavutettavissa. Esimerkiksi maahanmuuttajalapset ovat useimmiten taideopetuksen ulkopuolella.

Taidekasvatuksen pitää olla kaikkien ulottuvilla. Parhaiten se silloin voidaan toteuttaa peruskoulussa.

Puhun nyt musiikin opiskelusta, koska se on minulle tuttua. Näen, miten soittoharrastus opettaa oppimaan. Lapsi saa aluksi jopa mahdottomalta tuntuvan tehtävän, opettelee sen pala kerrallaan, kunnes hallitsee sen. Ja tarttuu sen jälkeen uuteen samanlaiseen tehtävään. Kerta kerran jälkeen lapsen usko siihen kasvaa, että hän oppii, hän osaa. Samaa menetelmää lapsi voi käyttää kaikessa oppimisessa. Miksi tätä kokemusta ei voisi tarjota kaikille lapsille?
Ennen kaikkea soittoharrastus on tunteiden purkamisen keino, tapa tuoda niitä esille. Lisäksi se antaa valmiuksia monenlaisen musiikin kuuntelemiseen ja siitä nauttimiseen. Suurin osa ihmisistä on tuskan ja surun hetkellä saanut lohtua musiikista. On tärkeää, että tulevat musiikin esittäjät ja tekijät saavat kasvaa monipuolisen ja korkealaatuisen musiikkikasvatuksen keskellä.

Peruskoulu tuo taidekasvatuksen jokaisen ulottuville. Siksi se pitäisi myös viedä peruskouluun. Tuntimäärät eivät nykyisellään riitä siihen, että lapset saisivat kunnon valmiudet harrastukseen.

Oma visioni musiikinopetuksesta peruskoulussa on se, että kaikilla kouluilla olisi musiikkiryhmiä, joihin kaikki halukkaat saisivat osallistua. Niissä tehtäisiin musiikkiprojekteja ja jokainen voisi opiskella jonkun soittimen soittamista. Oppilaan ei tarvitsisi matkustaa toiseen kouluun musiikkiluokalle, vaan musiikinopettaja tulisi hänen kouluunsa pitämään musiikkiluokan tunteja. Kaupungissa voisi olla yhteinen orkesteri ja yhteinen kuoro musiikkiryhmien oppilaille. Oppilaita ei testattaisi, vaan ryhmiin pääsisivät kaikki halukkaat. Korvaisin tällä tavalla perinteiset musiikkiluokat. Samanlaisia ryhmiä voisi olla kaikissa taideaineissa. Sen lisäksi pitäisi luoda selkeä polku, miten innostunut oppilas voi jatkaa kunnianhimoisempaan taideopiskeluun ilman pääsykokeita ja ilman taloudellisia esteitä.

Thursday, November 25, 2010

Uuden miessukupolven isät

takaisin

Isä menee odottavan äidin kanssa neuvolaan. Äidille on varattu pehmeä ja hyvä tuoli. Isälle ei ole tuolia. Hän joutuu istumaan jakkaralle oven suuhun. Isästä tuntuu, ettei hän olekaan oikeassa paikassa eikä hänen pitänytkään olla mukana. Isältä ei kysytä, miten hän on pärjännyt.

Uusi miessukupolvi on kasvamassa mieheyteen ja isyyteen. Moni mies ei tunnista itseään perinteisestä mieskuvasta eikä pysty samastumaan sellaiseen käyttäytymiseen, jota mieheltä odotetaan. Eihän moni nainenkaan tunnista itseään perinteisestä naiskuvasta. Naiskuva on kuitenkin päivittynyt vastaamaan paremmin nykyaikaa. Kun puhutaan miehestä, puhutaan usein edellisen sukupolven miehestä.

Palvelujärjestelmä ei tunnista isän ongelmaa silloin, kun raskauteen tai pikkulapsivaiheeseen liittyy jotain poikkeavaa. Jos näissä tilanteissa kohdattaisiin myös isä, se saattaisi auttaa koko perhettä. Meidän on opittava kohtaamaan oman aikamme mies ja isä.

Isillä pitää olla mahdollisuus perhevapaisiin siinä kuin äideilläkin. Miesten pitäisi puolustaa oikeuttaan. Täyspitkän isyysvapaan pitämisen on huomattu lisäävän parisuhteen onnellisuutta.

Pienen lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa ja vanhemmuuden kustannusten tasaaminen lisäisivät suuresti tasa-arvoa. Niin sanotussa 6 + 6+ 6 - mallissa kuusi kuukautta vanhempainvapaista kiintiöidään synnyttäneen äidin, kuusi toisen vanhemman käyttöön ja kuusi vanhempien yhteisellä päätöksellä jaettavaksi. Tarvitaan toimiva ja lapsiystävällinen vanhempainvapaajärjestelmä.

Isän jääminen vanhempainlomalle tai hoitovapaalle on edelleen poikkeus, jota vain vajaa 7 prosenttia isistä käyttää hyödykseen. Molemmat vanhemmat tarvitsevat oman korvamerkityn osuutensa vanhempainvapaasta. Kummankin vanhemman osallistuminen lasten hoitoon ja kotitöihin on kannattava sijoitus perhe-elämään niin lasten, vanhempien, parisuhteen kuin tasa-arvonkin kannalta.

Asenteiden muuttaminen on hitaampaa ja vaikeampaa kuin lakien. Lainsäädännön muuttaminen on kuitenkin usein asenteiden muuttumisen välttämätön edellytys. Suhtautuminen lasten ruumiilliseen kuritukseen muuttui nopeasti, kun se kiellettiin lailla.

Tutkimuksen mukaan miesten onnellisuutta lisää mahdollisuus osallistua kotielämään ja naisten onnellisuutta mahdollisuus osallistua työelämään. Uusi sukupolvi on valmis uudenlaiseen isyyteen ja vastuuseen perheestä. Annetaan heille mahdollisuus.

Saturday, November 20, 2010

Maailmanparantajan kahvilassa aiheena vaalirahoitus



Maailmanparantajan kahvilassa oli vain muutama keskustelija keskustelemassa ministeri Tuija Braxin ja kansanedustaja Eero Lehden kanssa vaalirahoituksesta.

Yksi asia oli varma: kukaan ei tiedä, miten vaalirahoituksen muuttuminen vaikuttaa tuleviin vaaleihin. Kukaan ei tiedä, vaikuttaako tilanne niin, että ehdokkaat ovat enemmän samalla viivalla.

Eero Lehti kiinnitti huomion omalta kannaltani tärkeään asiaan: Uusimaa on kaikkein vaikein vaalipiiri. Jos haluaa päästä läpi Keski-Uudeltamaalta, paikalliset äänet eivät vielä riitä. Täytyy mainostaa Hesarissa ja 20 paikallislehdessä. Espoossa ja Vantaalla, molemmissa on oma lehti ja alueen äänet riittävät läpipääsyyn.

Monday, November 15, 2010

Thursday, November 11, 2010

Luontopalveluille

Hallituksen talousarvioehdotuksessa leikataan metsähallituksen luontopalveluista. Luontopalveluilla on tärkeä tehtävä esimerkiksi kansallispuistojen hoitamisessa. Sillä on merkitystä luonnossa viihtyville suomalaisille.

Rahat täytyy palauttaa budjettiin. Tarvitsemme kansallispuistojamme, tarvitsemme luontoa, joka on helposti tavallisen kansalaisen tavoitettavissa.

Saturday, November 6, 2010

Uskonnonvapauslakia täytyy muuttaa

takaisin

Matti Jokinen (HS 3.11.10) kysyy, miksi 16-vuotiaat saavat äänestää, mutta eivät erota itse kirkosta. Ihmettelen tuota samaa.

Ehdotan, että uskonnonvapauslakia muutetaan ensi tilassa niin, että jokainen kirkollisissa vaaleissa äänioikeutettu saa oikeuden myös itsenäisesti päättää omasta vakaumuksestaan (kirkkoon kuulumisestaan).

Thursday, November 4, 2010

Kellot jääkööt ennalleen

takaisin

Sunnuntaina siirrettiin taas kelloja, tällä kertaa tunti taakse päin. Neljä päivää myöhemmin on vieläkin vuorokausirytmi sekaisin. Maaliskuussa odottaa uusi sopeutumiskausi.

Voitaisiinkohan tästä kellojen siirtelystä jo luopua? Jospa jäätäisiin tähän aikaan loppuelämäksi. Vuosien kuluttua vielä ihmettelemme kaksi kertaa vuodessa tapahtunutta kellonviisarien joukkosiirtelyä.

Wednesday, November 3, 2010

Miksi toinen jäähalli?

takaisin

Pääsin haastattelemaan liikuntalautakunnan päällikköä Marko Enbergiä tekojäärata/jäähalliasiassa. Tässä hänen vastauksiaan.

Miksei tekojääratoja laiteta kuntoon?

Lauhdutin on rikki ja sen korjaaminen maksaisi 80.000 euroa. Tekojääratojen putket ovat niin huonossa kunnossa, että ne olisi uusittava ja niiden uusiminen maksaisi 200.000 euroa. Tarvittaisiin uusi kylmäainekontti, hinta 200.000 euroa ja pinta-aine pitäisi uusia, sen hinta noin 200.000 euroa.

Pelkkä lauhduttimen uusiminen auttaisi tilannetta mahdollisesti vain yhdeksi kaudeksi. Käyttökuntoon radat saataisiin 200.000 euron panostuksella. Mutta jotta ne olisivat turvallisesti ja luotettavasti käytettävissä vuoteen 2014 saakka, panostuksen pitäisi olla 600-800.000 euroa. Vuoden 2014 jälkeen ei saa enää käyttää freonipitoista kylmäainetta, jota tekojääradoissa käytetään.

Mutta tekojäärata-asiassa on myös iloisia uutisia: tekojääradat on suunniteltu korvattavaksi tulevaisuudessa muovijääradalla. Muovijäärata on kaikkein ekologisin vaihtoehto. Sen hinta on 200-300.000 euroa ja se voisi olla käytössä ympäri vuoden. Muovijäärataa ryhdytään puuhaamaan heti kun nurmikenttä saadaan sopivan tasaiseen kuntoon ja valtuusto myöntää talousarviossa siihen rahat. Siihen saakka tekojääratojen tilalla tulee olemaan luonnonjää.

Tulevana vuonna liikuntatoimi käyttää liikuntahallin peruskorjaukseen 800.000 euroa ja seuraavana vuonna 1 M euroa. Terholan kuntorataa laajennetaan ja näin liikuntamahdollisuuksia lisätään myös ydinkeskustan ulkopuolella.
Seuraava kysymys olikin:

Miksi sitten jäähallia pitäisi kannattaa?

Tärkein syy Enbergin mukaan on se, että halli lisää harjoitusmahdollisuuksia myös muille kuin luistelijoille. Erityisesti kehäkarhujen 460 nyrkkeilyn harrastajaa saa sieltä asianmukaiset tilat. He menettävät harjoitustilansa lähivuosina ja nyrkkeilylle on vaikea löytää sopivia tiloja. Nyrkkeilyn harrastajissa on mukana syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Lisäksi 270 tanssin harrastajaa saa sieltä tilat.
Yleisölle tulee lisää maksuttomia luisteluvuoroja, samoin kouluille ja päiväkodeille.

Saturday, October 23, 2010

Kasvu ei takaa hyvinvointia

takaisin


Jossakin vaiheessaan talouskasvu ei enää lisääkään ihmisten tyytyväisyyttä tai onnellisuutta. Bruttokansantuotteessa se ei ainakaan näy. Bruttokansantuote on huono hyvinvoinnin mittari. Se ei ota huomioon myöskään ympäristörasitusta. Öljykatastrofin jälkien siivoamisesta koituvat kulut lisäävät bruttokansantuotetta!

Bruttokansantuotteen kasvu ei kerro siitä, että köyhyys yhteiskunnassa vähenisi. Yhtä aikaa kasvun kanssa köyhyys saattaa yleistyä ja syvetä.
Taloudellinen kasvu aiheuttaa haittoja, jotka ennen pitkää kasvavat höytyjä suuremmiksi. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, talouden kasvu voi siis olla epätaloudellista. Kasvavista kustannuksista kohtalokkaimmat ovat kasvun aiheuttamat ympäristötuhot.

Kun kasvun aiheuttamaa ympäristörasitusta tahdotaan vähentää, keinot tuottavat joskus päinvastaisen tuloksen kuin on tarkoitus. Kun polttoainetta säästävät autot yleistyvät, autoilun kustannukset alenevat, jolloin houkutus lisätä autoilua kasvaa. Kun perhe säästää asumisen energiakustannuksissa, sillä on varaa lentää joka vuosi suihkukoneella kaukomaille lomalle.

Vapaa-aika, perheen kanssa seurusteleminen, käsin tekeminen, taide ja kulttuuri – ne ovat todellista hyvinvointia. Tällaiset asiat eivät perustu talouden mitattavaan kasvuun.

Kansainvälinen degrowth-liike on leviämässä vahvasti Suomeenkin. Sana tarkoittaa talouskasvun vastakohtaa. Etsitään keinoja, joilla ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus lisääntyvät, samalla kun rahassa mitattava talous supistuu.
Tarvitaan syvää asenteiden muutosta. Olemme kasvunarkomaaneja. Asenteiden muutos ei ole helppoa. Se on kuitenkin mahdollista. Ennen pitkää se on välttämätöntä, koska tämänhetkinen kehitys on kestämätöntä. Nykyinen kehitys on johtamassa umpikujaan.

Tuesday, October 19, 2010

Kirkko tarvitsee uudistuksen

takaisin

Ajankohtaisen kakkosen homokeskustelun jälkeen ihmisiä eroaa kirkosta ennätysvauhtia. Kirkon jäsenet kokevat, etteivät saa ääntään kuuluviin omassa kirkossaan. Eroaminenkin on tapa vaikuttaa. Monet eroavista ottavat nyt kantaa tavalla, jota kirkon päättäjät eivät voi olla ottamatta huomioon. He lähtevät pois, kun heitä ei kuunnella. Se on surullista kirkon tulevaisuuden kannalta.

Kirkko kaipaa syvällistä uudistamista. Tarvitaan ahdasmielisyyden tilalle avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, syrjinnän tilalle tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Henkinen uudistuminen on mahdollinen, mutta se vaatii perinpohjaisen demokraattisen uudistuksen kirkon hallinnossa.

Monday, October 11, 2010

Varhaiskasvatuksen sijaiset käyttöön

takaisin

Valtuustopuheenvuoroni 11.10.2010

Vammaispalveluissa ja varhaiskasvatuksen puolella on talousarvion ylitysuhka. Sosiaalitoimen sisältä on löydetty kompensoivat säästöt, jotka meille nyt esitellään. Monet näistä säästöistä ovat tekemämme strategian vastaisia.
Varhaiskasvatuksen puolella on säästetty sijaisten käytössä. Säästöä tulee kertymään yhteensä 50.000 euroa. Kaksi perhe- ja sosiaalityöntekijää ja perhepsykologi on jätetty rekrytoimatta ja heidät rekrytoidaan vasta vuoden alusta. Vaikka valtuusto päättäisi tehdä korjauksen loppuvuoden talousarvioon, emme voisi tehdä tälle asialle enää mitään. Työntekijöitä ei ehditä enää rekrytoida tälle syksylle.

Herää kysymys siitä, miten valtuusto voi vaikuttaa siihen, että toiminta on strategian mukaista? Jos rahat eivät riitä strategian mukaiseen toimintaan, valtuuston täytyy saada päättää siitä, osoitetaanko rahaa lisää vai rikotaanko yhteistä sopimusta. Meiltä kaikilta vaaditaan tarkkaavaisuutta lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa, että huomaamme ne hetket. Ja viranhaltijat voisivat vähän heiluttaa punaista lippua ja varoittaa siitä, että tässä on kohta, jossa strategian mukainen toiminta on vaarassa.

Vammaispalveluiden budjetti ylittyy 900.000 euroa. Se tarkoittaa sitä, että olemme budjetoineet väärin. Seuraavan vuoden talousarviossa tämä asia täytyy ottaa huomioon. Emme saa joutua vuoden päästä tilanteeseen, jossa muut sosiaalitoimen asiakkaat maksavat väärän budjetoinnin seurauksia.

Sijaisten käytön vähentäminen päivähoidossa on hyväksymämme strategian vastainen ratkaisu. Aikuisten määrästä lasten päivähoidossa ei saa tinkiä. Teemmekin muutosesityksen, jossa muutettuun talousarvioon lisätään 50.000 euroa sijaisten käytön turvaamiseksi varhaiskasvatuksessa. Lisäys katetaan ylijäämästä, jota on syntynyt, kun verotulot ovatkin suuremmat kuin talousarviossa luultiin.

Vihreä valtuustoryhmä haluaa vaikuttaa siihen, että yhdessä laatimamme strategia toteutuu.

Friday, October 8, 2010

Elinkeinopolitiikkaa

takaisin
Puoluevaltuuskunta 2.-3-10 hyväksyi myös vihreiden elinkeinopoliittisen ohjelman.

Sen pääpilareina ovat vihreä rakennemuutos, rohkeat valinnat ja reilut pelisäännöt.

Vihreä rakennemuutos tarkoittaa sitä, että kannustetaan kehittämään liiketoiminnasta ympäristöystävällistä ja vähäpäästöistä. Elinkeinopolitiikassa on tehtävä rohkeita valintoja. Talouden pelisäännöistä on tehtävä reilut. Esimerkiksi finanssimarkkinoita on säädeltävä tehokkaammin. Vihreät kannattaa vapaata kauppaa, joka on myös reilua kauppaa.

Vihreät suuntaa katseensa tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Me olemme valmiit elämään ajassa, muuttumaan ja muuttamaan myös politiikkaa muuttuvan maailman mukana. Kaikki elinkeinot eivät pärjää tulevaisuudessa.

Esimerkkinä Oras Tynkkysen käyttämä esimerkki rannekellosta: Vielä 20 vuotta sitten kaikilla oli rannekello. Jos siinä vaiheessa, kun rannekellojen myynti kääntyi laskuun, valtio olisi alkanut voimakkaasti tukea rannekellojen rakentamista ja myymistä, tilanne olisi vääristynyt ja valtion rahat olisi käytetty väärin. Ihmiset eivät yksinkertaisesti enää halunneet rannekelloja.

Ohjelmassa puhutaan paljon koulutuksesta ja sen merkityksestä. Siinä puhutaan etupäässä korkeakoulutuksesta. Ehdotin, että ohjelmaan lisättäisiin ammattikorkeakoulut ja toisen asteen koulutus. Työryhmän vetäjän Ville Niinistön mukaan korkeakoulut sisältävät jo ammattikorkeakoulut, joten sitä ei tarvinnut erikseen mainita. Muutaman maininnan toisen asteen koulutuksesta sain mukaan kuitenkin.

Tuossa ammattikorkeakouluasiassa olen eri mieltä. Niiden ei automaattisesti mielletä sisältyvän korkeakouluihin. Mutta en voinut mennä iltatyöryhmään puolustamaan kantaani, kun osallistuin samaan aikaan kielipoliittiseen työryhmään.

Vihreää energiapolitiikkaa, vihreää talouspolitiikkaa, pienyrityksiä, reilua kauppaa.

Ohjelma on luettavissa vihreiden sivuilla http://www.vihreat.fi/files/liitto/Elinkeinopoliittinen_ohjelma2010.pdf

Tuesday, October 5, 2010

Kielipolitiikkaa

takaisin

Olin vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Nokialla viime viikonloppuna. Valmistelimme vihreiden elinkeinopoliittisen ohjelman ja kielipoliittisen linjapaperin. Olin mukana kielipoliittisessa iltatyöryhmässä muokkaamassa ohjelmaa loppukuntoon. Seuraavana päivänä valtuuskunnassa sitten äänestettiin ehdotuksestamme.

Osa valtuuskunnan jäsenistä halusi lopettaa pakkoruotsin koulusta ja mieluummin poistaa ruotsin kieleltä kansalliskielen aseman.

Toivon ruotsin kielen säilyvän pakollisena edes muutaman vuoden alkeisopintojen verran. Moni nuori opiskelee kyllä ruotsia koulussa, mutta ei saa itselleen ruotsin kielen taitoa, jota voisi käyttää. Sellaiset alkeet kuitenkin täytyisi opiskella, joiden avulla voi myöhemmin hankkia hyvän ruotsin kielen taidon, kun huomaa, että sitä sittenkin tarvitsee. Mahdollisuuksia ruotsin kielen taidon saavuttamiseksi kouluajan jälkeen pitäisi lisätä. Luulen, että monelle opiskelun tärkeys selviää vasta työelämässä.

Linjapaperissa ehdotetaan ruotsin tutkinnon poistamista virkamiehiltä. Perusteena on se, että virkamiesruotsin tutkinto ei takaa eikä vaadi todellista ruotsin kielen taitoa. Se pitää paikkansa. Ruotsin kielen taito pitäisi huomioida rekrytoinnissa. Jokaisella työpaikalla, jossa ruotsin kielen taitoa tarvitaan, pitäisi olla vähintään yksi sujuvasti ruotsin kieltä osaava työntekijä.

Lehtiuutisista luettuna nämä päätökset tuntuvat kovin radikaaleilta. Sen keskustelun jälkeen, mitä etukäteen ja paikalla käytiin, ohjelma tuntuu hyvinkin säyseältä.

Wednesday, September 29, 2010

Yhdyskuntapalvelua sopivaan aikaan sopivan mittaisena

Risto Siilasmaan vetämä työryhmä ehdottaa esimerkiksi asevelvollisuuden lyhentämistä neljään kuukauteen. Työryhmä pitäisi yleisen asevelvollisuuden kuitenkin edelleen voimassa, eikä muuttaisi sitä enemmän yhdyskuntapalveluksi.

Raportissa ei puututa ainakaan lehtitietojen perusteella siviilipalveluun ollenkaan. Pitkä siviilipalvelu on iso ongelma monelle nuorelle. Se osuu juuri siihen ajankohtaan, kun pitäisi hankkia opiskelupaikka, pyrkiä kouluun, perustaa perhe, hoitaa lapsia, hankkia asunto. Miksi siviilipalvelu on vuoden mittainen rangaistus, kun se voisi olla myös puoli vuotta sekä kyseisen henkilön, että yhteiskunnan hyödyksi?

Miksi ei yleinen yhdyskuntapalveluvelvoite voisi olla voimassa eläkeikään saakka ja jokainen saisi valita sopivimman ajankohdan sen toteuttamiselle? Moni nelikymppinen menisi mielellään sapattivuodelle (tai puolivuodelle) valtion leipiin.

Friday, September 10, 2010

Palveluliikenne aloittaa

takaisin

Järvenpää aloittaa oman palveluliikenteen. Hieno juttu. Kaksi 22-paikkaista bussia alkaa kiertää arkisin klo 8-16. Toinen bussi lähtee Myllyiten palvelukeskuksen pysäkiltä kahden tunnin välein pohjoiseen, toinen kahden tunnin välein etelään. Ja siinä välissä ajetaan kutsuliikennettä kahden euron hinnalla.

Toivottavasti ihmiset löytävät bussit ja käyttävät niitä.

Olen miettinyt monenlaisia järjestelyitä Järvenpään joukkoliikenteen järjestämiseksi.

Voisiko sitä hoitaa vielä pienemmillä, esim. kahdeksan-kymmenenpaikkaisilla busseilla? Voisiko bussi kulkea 15-20 minuutin välein jokaiselta pysäkiltä? Voisiko Matkahuollossa seistä pikkubussi odottamassa ja kun se tulee täyteen, bussi kuljettaa ihmiset koteihinsa? Voisivatko Järvenpään taksit järjestää joukkoliikennettä niin kuin ne järjestävät myös koulukuljetukset? Jokainen taksi osallistuisi tasavertaisesti yleiseen joukkoliikenteeseen, jota kaupunki tukisi ja ajaisi sen lisäksi normaalia taksiajoa. Voisiko joukkoliikenne olla painottunut talviaikaan, kun kesällä ajetaan polkupyörillä, eikä joukkoliikennettä tarvita niin paljon?

Palveluliikenne on hyvä alku. Käytetään sitä!

Tuesday, September 7, 2010

3Abshied

takaisin

Näin ja kuulin sunnuntaina 5.9 Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Anne Teresa De Keersmaekerin ja Jérôme Belin tanssiesityksen 3Abschied. Teos oli tehty Mahlerin lauluun Der Abshied (Jäähyväiset) teoksessa Das Lied von der Erde (käännetään yleensä Maan laulu).

Teos oli hämmentävä, häiritsevä suorastaan. Niin häiritsevä, ettei se jätä rauhaan pitkän ajan päästäkään. Heti aluksi taidenautinnon pyhä kokemus rikottiin. Orkesteri istui paikallaan ja tanssija De Keersmaeker istui myös. Kuuntelimme nauhalta vanhaa levytystä Mahlerin laulusta. De Keersmaeker keskeytti sen yllättäin ja nousi pitämään luoentoa kuinka hän kuuli tämän teoksen, kuinka hän meni laulutunneille voidakseen laulaa sen, eikä se onnistunut.
- Aivan kuin heti otettuasi ensi askeleet yrittäisit kiivetä Himalajalle, oli lauluopettaja sanonut.

Ictus-ensemble esitti kappaleen, solistina mezzopsopraano Ursula Hesse von den Steinen. De Keersmaeker imitoi soittajia, kulki orkesterin joukossa. Aloitus oli hieno, kun hän asettui kapellimestarin rinnalle ja matki tämän liikkeitä. Mutta mieleen tuli klovni. Odotin tanssia, mutta sen kummempaa tanssia ei tullut.

Toisessa osassa koreografi Bel otti ohjat käsiinsä. Hänkin piti pitkän alustuksen omista tarkoituksistaan. Hän esitti oman näkemyksensä käyttäen orkesterin jäseniä tanssijoina. Hän kehotti heitä yksi kerrallaan poistumaan kesken kappaleen ja viimeisenä soittamaan jäi yksinäinen käyrätorven soittaja. Sitten otettiin uudestaan ja tällä kertaa Bel pyysi orkesterin jäseniä näyttelemään kuolemista kesken kappaleen. Kömpelöt tippumiset lattialle, kun soitin oli ensin asetettu turvaan, tuntuivat naurettavilta. Ja niin yleisö niihin reagoikin. ASina kun joku "kuoli", yleisö nauroi. Ja kaiken huipuksi tämän kuolemisosuuden päälle tuli myös aplodit. Outoa.

Viimeinen osa oli Belin koreografia, De Keersmaeker esiintyi. Hän lauloi pianistun säestyksellä hennolla kouluttamattomalla äänellään Mahlerin laulun ja vähän tanssi siinä samalla.

Odotin tanssia ja petyin tanssin puuttumiseen. Odotin nautintoa ja kosketusta, mutta olin häiriintynyt ja ihmeissäni. En tiedä vieläkään, mitä ajatella. Älkää siis kysykö, pidinkö esityksestä.

Taiteen pitää ravistella. Tämä esitys kyllä ravisteli. Mutta saiko se mitään aikaan ravistelullaan? Ehkä osaan vastata paljon myöhemmin. Kokemus kyllä syntyi ja jatkuu edelleen.

Tuesday, August 31, 2010

Tuusulanjärven rasitusta pienentämään

takaisin

Puheenvuoroni valtuuston talousarvion lähetekeskustelussa 30.8.2010:

Tuusulanjärvi on yksi parhaimpia asioita Järvenpäässä. Se tuo iloa ja virkistystä kaikenikäisille järvenpääläisille kaikkina vuodenaikoina. Meidän kannattaa pitää huoli siitä, että järvi puhdistuu ja pysyy puhtaana.

Tuusulanjärvi kuntoutuu koko ajan. Sitä rasittaa silti edelleen maatilojen päästöt, jotka valuvat ojiin ja laskevat niitä pitkin järveen. Järvenpääläisenä luottamusmiehinä emme voi vaikuttaa niihin. Järvenpään alueella ei ole maataloutta, joka rasittaisi järveä.

Talousarviossa on huomioitu Järvenpään osuus kunnostuksesta, 110.000 euroa. Järvenpää on hoitanut oman osuutensa järven kunnostuksessa vuosien ajan. Uusille asuntoalueille, kuten Lepolaan, ollaan tekemässä järjestelmät, joiden avulla hulevedet eivät laske suoraan järveen. Näin estetään päästöjen valumista järveen.

On ainakin yksi asia, jolla Järvenpää voisi vaikuttaa järven kuntoon. "Vanhan kaupungin" hulevedet valuvat vielä suodattamattomina järveen. Keskusta on asfaltin peittämä, eikä siellä löydy riittävästi paikkoja, mihin sadevesi imeytyisi. Meidän pitää varautua tulevaisuudessa rakentamaan myös vanhoille alueille sellaiset järjestelmät, että hulevedet eivät valu sellaisenaan Tuusulanjärveen. Toivommekin että varsinkin kun järven kunnostuskulut pienenevät vuosi vuodelta, tulevissa taloussuunnitelmissa varauduttaisiin sellaisten järjestelmien rakentamiseen, joilla vanhan asutuksen hulevedet imeytettäisiin ja järven kuormaa kevennettäisiin.

Parasta, mitä me voimme tuleville järvenpääläisille sukupolville perintönä jättää, on puhdas Tuusulanjärvi.

Saturday, August 14, 2010

Liityin Setaan

takaisin

Liityin Setaan. Liityin, koska tavoitteeni on sama kuin Setankin:

Se että kaikki voisivat elää yhdenvertaisina kansalaisina osana suomalaista yhteiskuntaa - riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta.

Pride-kulkuetta kohtaan tehty hyökkäys on paha merkki siitä, mihin Suomi on menossa. Vielä pahempi merkki on se, että niin monet vähättelevät, jopa ymmärtävät tuota väkivaltaista toimintaa.

Liityin Setaan, koska haluan kertoa: minä en hyväksy väkivaltaa Setan jäseniä, enkä ketään ihmistä kohtaan. Minä hyväksyn Setan tavoitteet ja päämäärät. Minä olen samaa mieltä.

Setan sivuilla on seuraava aforismi (vai voiko Aki Kaurismäen lausumia kutsua aforismeiksi?)

"Elämän tarkoitus on hankkia luontoa ja ihmistä kunnioittava henkilökohtainen moraali ja sen jälkeen noudattaa sitä."

- Aki Kaurismäki

Wednesday, August 4, 2010

Hustvedt: Amerikkalainen elegia

takaisin

Siri Hustvedtilla on mielenkiintoinen yritys tehdä romaani tapahtumista ja tarinoista ja niiden vaikutuksesta ihmisen elämään. Ei niinkään itse henkilöistä. Seurauksena on se, että henkilöt jäävät kovin etäisiksi. Mutta niin jäivät henkilöt myös Hustvedtin ensimmäiseksi suomennetussa kirjassa Kaikki mitä rakastin. Samat taiteilijaälyköt pyörivät tässäkin kirjassa; taidemaalarit, valokuvaajat ja kirjailijat. Taaskin joku on huippu ja jotkut heistä vasta tiellä huipulle. Ja löytyypä sekin, joka jää keskinkertaiseksi.

Tässä kirjassa kokoelmaa täydentää minä-kertoja-psykiatri. Henkilö onkin välttämätön osa. Hänen kauttaan tulevat tarinat. Meistä kukaan ei ole se, mitä itse kuvittelemme. Me normalisoimme elämämme hirveän outouden tarinoilla. Kuolleen isän kirjeistä löytyvät tapahtumat selittävät sitä, miksi isästä tuli sellainen kuin hän oli. Millainen ihminen hän uskoi olevansa. Potilaiden tarinat ovat taustana sille, että heistä tuli sellaisia kuin he nyt ovat, millaista elämää he päättävät niiden pohjalta elää.

Miten elää sen kanssa, että WTC:n tornit romahtivat? Että ihmiset putosivat? Miten elää sen kanssa, että oma lapsi putoaa ikkunasta? Miten lapsi itse elää sen tapahtuman kanssa? Ruumiilliset vammat parantuvat, tai sitten eivät. Niiden kanssa lapsi pärjää niin kuin pärjää. Mutta miten lapsi elää elämänsä mukanaan tarina siitä, että hän putosi ikkunasta? Miten se tarina muuttaa lapsen loppuelämän.
Ja miten paljon vaikuttavat kaikki ne salaisuudeksi jäävät tapahtumien taustat? Väärät käsitykset, luulot? Miten tarinat muuttavat meidät ja elämämme?

Kirjassa on paljon unia. Toisten unet ovat minusta tylsiä. (Sinusta ei olisi tullut psykiatria, sanoo vieressä istuva mieheni.) Mutta tarinoiden ja tapahtumien unohtuneita taustoja ne varmaan kuvaavatkin. Jos olisin ymmärtänyt sen alun alkaen, olisin lukenut unikuvauksetkin tarkemmin ja ajatuksella.

Hustvedt, Siri 2008. Amerikkalainen elegia. Suom. Kristiina Rikman. Otava.

Sunday, August 1, 2010

Tupakointi kielletty parvekkeellasi!

Tupakointi tullaan varmasti kieltämään parvekkeilla. Suomesta ollaan tekemässä savuton maa. Tässä savuttomassa maassa asuu kuitenkin vielä paljon ihmisiä, joille tupakasta eroon pääseminen on tuskaa, ehkä kohtuutonta tuskaa. Ennen pitkää näiden ihmisten täytyy lopettaa omalla parvekkeellaan polttaminen.

Ymmärrän hyvin niitä perheitä, joiden koteihin tupakansavu tulee. Vauvoja, joita ei voi nukuttaa parvekkeella tupakansavun takia. Lapsia, jotka eivät voi leikkiä omalla kotiparvekkeellaan alakerran tupakoitsijan takia.

Kun parveketupakointi kielletään, täytyy tarkkaan miettiä, kuinka tupakoitsijoiden tupakointi järjestetään. Jos omalla parvekkeella tupakointi kielletään, polttajat siirtyvät kerrostalojen ulko-oville. Tuntuu ikävältä sekin, että lasten täytyisi kulkea tupakoitsijoiden ryhmän läpi kotiin tullessaan. Yhtä hankalaa on, jos tupakoitsijat käyvät tupakalla tontin rajalla, eli kadulla kotiportin ulkopuolella.

Kun tupakointi parvekkeella kielletään, täytyy tupakoitsijoille osoittaa vaihtoehtoinen paikka. Taloyhtiöiden täytyy rakentaa tupakkakatokset. Näin on joissakin paikoissa jo tehtykin.

Tupakanpoltto ei lopu siihen, kun parveketupakointi kielletään.

Wednesday, July 28, 2010

Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Takaisin

Adichien edellinen suomennettu kirja Puolikas keltaista aurinkoa on hieno kuvaus Nigeriasta ja Biafran sodasta 60-luvulla. Hänen esikoisromaaninsa Purppuranpunainen hibiskus on käännetty nyt suomeksi. Kirja kertoo ahtaan uskovaisen kodin ilmapiiristä ja todellisuudesta nuoren tytön näkökulmasta. Jäykkä uskovaisuus ja elämän ahtaus sellaisessa kodissa tuntuu olevan samanlaista niin Nigeriassa kuin Suomessakin. Fyysisen ja henkisen pahoinpitelyn asteet voivat olla erilaisia eri perheissä kaikissa kulttuureissa, mutta elämän kapeutuminen on tunnistettavaa.

Kirja antaa elävän kuvan nigerialaisesta elämästä vuosia myöhemmin kuin edellisessä kirjassa. Loistava kirja. Oli mukava löytää kirja, jota ei halunnut laskea käsistään. Luin sitä hitaasti, ettei se vain loppuisi liian pian.

Adichie, Chimamanda Ngozi 2003: Purppuranpunainen hibiskus. [Käännös Kristiina Savikurki 2010]. Otava.

Sunday, July 25, 2010

Puolustusjärjestelmä uusiksi

Takaisin

Suomen puolustusjärjestelmästä keskustellaan. Sitä haluttaisiin muuttaa. Niin haluaisin minäkin.

En ymmärrä ollenkaan, miksi nuorten ihmisten juuri silloin, kun heidän pitäisi hankkia opiskelupaikka, opiskella, valmistua, perustaa perhe, hankkia työpaikka ja asunto, miksi heidän juuri silloin pitää lähteä suorittamaan ase- tai siviilipalvelusta?

Miksi tuo palvelus ei voisi olla vapaaehtoinen ja sen saisi suorittaa juuri silloin kuin se ihmisen elämäntilanteeseen parhaiten sopii? Halukkaat voisivat viettää sapattivuoden antaen työpanoksen vaikka vanhusten hoidossa tai kouluavustajina tai päivähoidossa. Siviilipalveluhenkilöillä saattaisi olla jo elämänkokemusta ja motivaatiota tehtäviin. Nuoriso voisi viettää välivuotensa joko ase- tai siviilipalvelussa.

Miksi vuosi yhteiskunnan hyväksi pitää lahjoittaa silloin, kun sitä tarvitsee eniten oman elämän rakentamiseen? Miksei voisi lahjoittaa vaikka kiihkeän keski-iän vuotta tai viimeistä vuottaan ennen eläkkeelle siirtymistä?

Saturday, July 24, 2010

Kiire ja ilmastonmuutos

Takaisin

Tämän aamun Hesarissa oli kirjoitus kiireen vastustamisesta ja tämän hyvän teon vaikutuksista ilmastonmuutokseen. Kiire on ongelma monen elämässä. Sen huomaaminen ja vähentäminen on tärkeä tehtävä ainakin yksilötasolla. Toisenlaista arkea kaipaa varmasti meistä moni.

Ihmettelen vain, miksi tämä asia täytyy sekoittaa ilmastonmuutokseen?

Mikko Jalas: Kiireen vastustaminen osaksi ilmastopolitiikkaa.

Wednesday, July 21, 2010

Hinnat näkyviin netissä

Takaisin

Olen purkanut vanhan aidan tien varresta (30 metriä) ja raahannut Terhon kanssa puuosat (400 kg) Kiertokapulan kierrätyslaudan joukkoon. Jäljellä on vain pystyyn jääneet aitatolpat. Ne ovat vanhat ja kunnolliset, tukevat kuin mitkä.

Seuraavaksi pitäisi saada uusi aita pystyyn. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) haen lautatarhalta lautaa ja ryhdyn sahaamaan ja rakentamaan. Tällä periaatteella valmistin meille ulkoportaat ja niihin kaiteet aikaisempina kesinä.
2) hankin jostain valmiita aitaelementtejä ja kiinnitän ne valmiisiin aitatolppiin, jossa siinäkin on minulle aivan tarpeeksi ihmeteltävää ja yritettävää.

Olen tutkinut netistä eri aitavalmistajien valikoimia. Iso ongelma syntyy siitä, kun suurin osa ei ilmoita netissä hintojaan vaan hinnan kohdalla lukee JÄTÄ TARJOUS. Hinta on niin olennainen osa tuotetta, että se vaikuttaa ostopäätökseen. Piilotettu hinta vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin. Koska hintahaitari on suuri, täytyisi tietää edes suunnilleen, mitä tällä tuottajalla tuote maksaa.

Näyteikkunoissa täytyy tuotteilla olla hinnat. Miksei sitten nettikaupassa?

Saturday, July 17, 2010

Lapset ydinvoimalan läheisyydessä

Takaisin

Saksalainen tutkimus kertoo, että lasten syöpä- ja leukemiatapaukset ovat lisääntyneet ydinvoimaloiden läheisyydessä. Ongelmana on se, että todellista säteilyannosta, jonka asukkaat saavat, ei voida mitata. Se määritellään mallilaskelmalla. Laskelma ei kerro todellista säteilyannosta, ja siinä voi syntyä virheitä.

Pienten lasten kohdalla säteilyannoksen määrittäminen on erityisen vaikeaa. Sikiöajalla altistuminen voi aiheuttaa syövän. Elinten kehitysvaiheessa säteilystä seuraa isoja vaikutuksia.


http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Sy%C3%B6p%C3%A4+yleistyy+ydinvoimaloiden+l%C3%A4heisyydess%C3%A4/1135253122442

Friday, July 16, 2010

Bluesia

Takaisin



Ihanaa bluesia takana.
Puistoblues 3.7.2010.

Kuva: Visa Kuusikallio

Tuesday, July 6, 2010

Shamsie: Poltetut varjot

Pakistanilais-brittiläisen nuoren naisen romaani Nagasakin atomipommista ja englantilaisten lähdöstä Intiasta 1945, Pakistanin valtion syntymisestä, Afganistanin sodasta ja Yhdysvalloista WTC:n iskujen jälkeen.

Tärkeä puheenvuoro sodan mielettömyydestä, turhasta, epäoikeudenmukaisesta kärsimyksestä; vihasta ja vihollisista, ystävyydestä ja uskollisuudesta. Miten vaikea onkaan ymmärtää toista uskontoa harjoittavaa, toisesta kulttuurista tulevaa.

Afgaanimies yrittää selittää nuorelle amerikkalaiselle naiselle:
"Sota on kuin tauti. Ennen kuin sen on sairastanut, sitä ei tunne. Tai ei, se on huono vertaus. Sairauksista sentään ajatellaan, että ne saattaa jonain päivänä saada itse.[...] Mutta sota - maat kuten omasi ovat aina sotimassa, mutta aina jossain muualla. Tämän takia te käytte enemmän sotia kuin mikään muu kansa; koska te ymmärrätte sodasta kaikkein vähiten. Teidän täytyy oppia enemmän."

Nainen ei voinut ymmärtää. Hän saattoi ymmärtää vain väärin.

Shamsie, Kamila 2009. Poltetut varjot. Käännös Kristiina Drews ja Tommi Uschanov 2010. Gummerus.

Sunday, June 27, 2010

Nooan kompassi

Takaisin

Pidän Anne Tylerin kirjoista melkein aina. Niin nytkin. Hämmästyin taas sitä yksinkertaista tapaa kuvata uskottavia tunteita, tunnistettavia henkilöitä.

Yksin elävä Liam jää eläkkeelle tahtomattaan. Hän huomaa eläkkeensä olevan kovin pieni. Elämäntapaa täytyy muuttaa. Tyttäret ja entinen vaimo eivät ymmärrä ollenkaan Liamin siirtymistä halpaan vuokra-asuntoon halvalle asuinalueelle.

Isänä oleminen aikuistuville tyttärille, vanhenevan miehen rakastuminen itseään paljon nuorempaan naiseen, yksinäisyys. Tarkasti ja todesti kuvattuja elämäntilanteita. Liam on aina tuntenut vain surullisia naisia, äitinsä, tyttöystävänsä, molemmat vaimonsa. Surullisuus ja alakuloisuus vetää häntä puoleensa. Mutta sellaista elämää hän elää itsekin.


Tyler, Anne 2009: Nooan kompassi. Käännös: Jaana Kapari-Jatta 2010. Otava

Monday, June 14, 2010

Lepolan tontinkäyttösuunnitelmat tarkastettavaksi

Lepolasta toivotaan yhtenäistä, kaunista asuinaluetta. Se on Järvenpään tuleva käyntikortti. Kun alue rakennetaan, se tulee olemaan suurin piirtein samanlainen kymmeniä, ehkä satakin vuotta. Jälkeenpäin on hankala korjata, jos nyt tehdään virheitä. Siksi kannattaa tehdä nyt mahdollisimman oikein.

Esityslistassa kerrotaan, että tontinkäyttösuunnitelmien noudattamiseen ja kytkemiseen kauppakirjan luovutusehtoihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Ostajan tulee hyväksyttää laatimansa tontinkäyttösuunnitelma kaupunginarkkitehdillä ennen rakennusluvan hakemista. Tämän asian painottamiseksi toimintatavalle haetaan kaupunginvaltuuston hyväksyntä.

Kauppakirjasta, joka meidän nyt pitäisi hyväksyä, on kuitenkin poistettu tuo ehto.
Tontinkäyttösuunnitelma sisältää esimerkiksi julkisivun, värit, materiaalit. Se sisältää sen, mihin sijoitetaan autopaikat, polkupyöräpysäköinti, pääpolut, asuntojakauma talojen sisällä. Rakennusliikkeet ovat itse tehneet tontinkäyttösuunnitelman. Tarkoitus oli, että se hyväksyttäisiin yhteisessä käsittelyssä kaupungin virkamiehen kanssa. Sillä tavalla varmistettaisiin, ettei rakennusvaiheessa tule yllätyksiä (esimerkiksi julkisivut ovat muuttuneet sovitusta).

Jos kaupungin pitäisi hyväksyä tontinkäyttösuunnitelma ennen rakennusluvan saamista, sillä olisi väline, jolla se voisi puuttua tilanteeseen silloin, jos tapahtuukin jotain yllättävää ja ei toivottavaa. Tuo väline on annettu pois. Nyt kaupunki voi esittää vain toiveita, välineitä puuttumiseen ei ole silloin, jos rakentamisessa mennään väärään suuntaan.

Tämä on meidän kaupunkimme. Kai me haluamme itse vaikuttaa siihen, miltä täällä näyttää, emmekä antaa rakennusliikkeiden päättää sitä.


MUUTOSEHDOTUS:

Kaupunginvaltuusto 14.6.2010 § 60
Valtuusto päättää valtuuttaa kaupunginjohtajan myymään valtuuston päättämää hinnoittelua sekä muutoin parhaaksi katsomiaan ehtoja sekä liitteenä A olevaa kauppakirjalomaketta käyttäen Lepola I asemakaava-alueen asuinpientalo- ja asuinkerrostalotontit. Liitteeseen A lisätään kohdan 9 toiseksi kappaleeksi lause: ”Tontinkäyttösuunnitelma tulee ennen rakennusluvan hakemista hyväksyttää kaupunginarkkitehdillä.”

Puheenvuoro ja muutosehdotus kaupunginvaltuustossa 14.6.2010

Takaisin

Thursday, June 10, 2010

Liikenneympyrässä ajamisesta

Keski-Uusimaassa 9.6 puhuttiin jälleen kerran liikenneympyrässä ajamisesta. Tällä kertaa ohjeita oli antamassa autokoulunopettaja. Näistä ohjeista luulen kyllä liikenneympyräautoilun menevän aina hullummaksi. Liikenneympyräajossa on kaksi ongelmaa:
  • vilkun käyttö
  • ympyrästä poistuminen (mikä vaikuttaa toisten pääsyyn ympyrään)
Autokoulunopettaja neuvoi

Vilkunkäytöstä:
- Vauhti pois ja ahkera vilkunkäyttö, että muut näkevät minne ollaan menossa

Ympyrään ajamisesta:
- Voi näyttää kohteliaasti käsimerkillä: ole hyvä ja mene ensin.

Liikennettä sekoittavat ne autoilijat, jotka luulevat, että ajaessaan ympyrässä heidän täytyy vilkuttaa koko ajan ja poistuessaan panna vilkku pois. Näiden Keski-Uusimaan ohjeiden jälkeen tällainen kuski päättää pysyä tavoissaan. Yhtä lailla hankaluutta on niistä autoilijoista, jotka eivät vilkuta ollenkaan, eivät siis anna merkkiä, milloin poistuvat ympyrästä ja tekevät tilaa muille. Entä jos vuoroaan odottavan autoilijan pitää ruveta kurkkimaan, osoittaako joku ympyrässä ajava käsimerkillä, että nyt voisi olla hänen vuoronsa? Siinäpä vasta sekamelska.

Tässä siis kokeneen liikenneympyräajajan ohjeet ympyrässä ajamisesta.

Vilkku:

Ympyrään ajetaan ilman vilkuttamista, sillä ympyrään ajava jatkaa samaa tietä, eikä vaihda suuntaa. Ympyrästä poistuva vilkuttaa merkiksi poistumisesta. Samalla ratkeaa myös

ympyrään ajaminen:

Koska vuoroaan odottava voi ajaa ympyrään silloin, kun näkee siellä olevan vilkuttavan poistumista. Hänen eteensä voi ajaa.

Tuesday, June 8, 2010

Kesävuori: Tarvitse minua

Loma on alkanut, kun on jaksanut ahmia ensimmäisen kirjan. Nyt riittää voimia muuhunkin.

Kirja oli Saara Kesävuoren Tarvitse minua. Pelottava kuva aikuisista, jotka tietävät, mikä lapselle on parasta. Epätoivoista yritystä kasvaa lapsesta aikuiseksi. Ja toisaalta lämmin kuva aikuisesta, joka antaa toisen olla ja kasvaa omaksi itseksi.

Kirjassa väläytetään kohtauksia erilaisista parisuhteista. Piipahdetaan narsistin riippuvuudesta vapautumisen tarinassa; kertomuksessa siitä, kun yhteiselämä tekee elämän aina vain kapeammaksi; yksinäisyyden kuvassa. Paljonko ihminen tarvitsee toista? Mihin ihminen tarvitsee toista? Miten helposti sitä livahtaa suhteeseen, josta tulee kamala taakka. Eikä irti pääsekään helposti.

Mutta ennen kaikkea kirjassa on värejä, ravistelevia maalauksia, huumaavia tuoksuja, kukkia, puita ja puutarha. Kirjan luettuani olen kylläinen kuin hyvässä taidenäyttelyssä käynnin jälkeen.
Tekisi mieli itsekin maalata. Ja nähdä tauluja, katsoa ja ihmetellä. Tuleekohan tästä taidenäyttelyjen kesä?


Kesävuori, Saara 2010: Tarvitse minua. Tammi.

Sunday, June 6, 2010

Tehokkaasti toipumaan tehokkaan työn aiheuttamasta uupumuksesta

Tässä tehokkaassa maailmassa pitäisi keksiä myös tehokkaat toipumismenetelmät tehokkaan työnteon uuvuttamalla ihmiselle.

Tässä oma listaukseni, tämä ei ole paremmuus- vaan mieleentulojärjestys:
  • mies, joka vie väkisin sauvakävelylle.
  • puutarha, joka on päässyt villintymään niin, ettei tiedä mistä aloittaa. Loppua ei siis ainakaan näy.
  • suklaapilvituutti kahvin kanssa.
  • sudoku (tässä on valitettava addiktiovaara, joka myös lisää uupumusta ja masennusta. Siis hyvin säännellysti ja pienenä eränä.)
  • hyvä romaani. Väsyneenä sellaisen löytäminen on hankalaa, kun mikään ei oikein maistu. Mutta tänään se on Saara Kesävuoren Tarvitse minua. Se maistuu ainakin vähän. Kerron myöhemmin, kunka paljon.
  • hyvä DVD-elokuva. Vielä vaikeampaa toteuttaa kuin edellinen vaihtoehto. Ja vaarallisempaa, koska on niin helppo valua nojatuoliin ja tuijottaa kaksi tuntia jotain joutavaa ja typerää. Ja kun se elokuva pitää sitten palauttaa vuokraamoon, eikä millään jaksa lähteä. Taloudellisestikin siis riskialtis vaihtoehto.
No nyt sitten toteuttamaan omaa ohjelmaa. Aloitan kohdasta yksi...

Monday, May 24, 2010

Kuka maksaa ja minne maksaa ja kuka sitten tekee ja mitä?

Vihreiden poliittiseen ohjelmaan tuli viikonloppuna puoluekokouksessa seuraava kannanotto: Kirkon varojen kerääminen yhteisöveron avulla tulee lopettaa ja kirkon lakisääteiset tehtävät tulee siirtää valtion ja kuntien hoidettavaksi.

Niukka enemmistö kokousedustajista äänesti sen puolesta. Niukan vähemmistön joukossa tunnelma oli monenlainen: masentunut, ällistynyt, raivostunut. Itse kuuluin kauhistuneeseen puoliskoon. Vielä enemmän kiukkua ja hämmästystä on herunut seurakuntaihmisiltä sen jälkeen.

Poliittisen ohjelman laatiminen hoidettiin väärin. Mutta se on nyt neljäksi vuodeksi päätetty. Seuraavaan kertaan pitää varustautua paremmin.

Päivän aikana olen vähän miettinyt asiaa. Yhteisövero ei ole reilulta kuulostava vero. Sitä maksavat kirkolle myös ne yrittäjät, jotka ovat muslimeja, helluntaiseurakunnan jäseniä ja mormoneja. Tilanne tulisi selkeämmäksi, jos heidän ei tarvitsisi väkisin tukea ev.lut. kirkkoa. Oikein on, että he maksavat veroa niistä yhteiskunnallisista tehtävistä, joita kirkon täytyy hoitaa. Mutta varmaankin olisi mukavampaa maksaa vero valtiolle ja sieltä se sitten kiertyisi paikoilleen.

Kirkko sai vuonna 2009 yhteisöveroa 122 miljoonaa euroa. Yhteiskunnalliset tehtävät maksoivat samana vuonna 141 miljoonaa euroa. Jos vihreiden nuorten radikaalien ajama uudistus toteutuisi, kirkolle jäisi 19 miljoonaa euroa enemmän varsinaiseen kirkon tehtävän toteuttamiseen. Se ei ole minusta huono vaihtoehto sekään.

Välähdys demokraattisesta päätöksenteosta

Vihreiden puoluekokouksessa viime viikonloppuna Turussa hyväksyttiin lopulta vihreiden poliittinen ohjelma. Ohjelma oli käynyt kierroksen yhdistyksissä ja piireissä, siihen oli tehty hurja määrä muutoksia, jotka työryhmä kävi läpi ja muokkasi ohjelman uusiksi. Sitten tämä uusiksi muokattu ohjelma tuli nähtäväksi puoluekokousedustajille.

Piirit valitsivat loppurutistukseen omat edustajansa, yhteensä 40, ja heistä tehtiin uusi työryhmä. Tämän porukan piti viimeistellä ohjelma. Olin mukana tässä ryhmässä Uudenmaan piirin edustajana. Ja puoluekokousedustajat saivat tehdä muutosehdotuksia. Muutosehdotuksia pääsi tekemään etukäteen netissä, ja paperilla puoluekokouksessa. Ehdotuksia tulikin sitten melkein 900. Yksi ihminen oli laittanut yli sata muutosehdotusta, monet muut kymmeniä.

Työryhmä aloitti työskentelynsä lauantai-iltana klo 19.30. Oras Tynkkynen puheenjohtajana totesi heti aluksi, että jos jokaiseen ehdotukseen käytetään aikaa minuutti, emme ehdi valmiiksi aamu klo 9.30:een, jolloin kokous jatkuu ja ohjelman pitäisi olla valmiina.

Niinpä piti tehdä toimintastrategia: Oras ilmoitti rivin ja kohdan ja Jukka Relander oman kantansa ehdotuksesta. Jos joku oli toista mieltä, hän sai yhdellä lauseella puolustaa kantaansa. Vasta-argumentointia ei ehditty kuunnella, vaan kädennostoäänestys tapahtui heti. Siinä ei ehtinyt omaakaan kantaansa kauan miettiä. Mutta sujuvasti edettiin. Tällä pikakäsittelyllä ohitettiin niin mitättömät pikkuseikat kuin isot linjakysymyksetkin (kuten kirkon yhteisöverosta luopuminen). Mutta tuloksia syntyi, valmiita oltiin kello puoli neljä aamulla. Siinä ehti nukkuakin neljä tuntia ennen puoluekokouksen jatkumista aamulla.

Muutosehdotukset tuotiin sitten saliin äänestettäväksi. Ja koska ehdotuksia oli paljon ja aikaa taas ei ollut paljon, meno jatkui hyvin samanlaisena. Perustella ei voinut, vain ehdottaa muutosta ja sitten äänestyslaput ylös. Tässä tohinassa niukka enemmistö puoluekokousväestä äänesti esimerkiksi kirkon yhteisöveron poiston poliittiseen ohjelmaan.

Tässä hämmentävässä prosessissa oppi paljon. Ennen kaikkea sen, että kun viime hetkellä tekee muutosehdotuksia, kannattaa valita tarkasti tärkeitä asioita ja tehdä ehdotus vain muutamasta oikeasti merkittävästä asiasta.

Tällä tavalla ei ohjelmia voi tehdä. Sen kyllä tajusi myös puoluetoimiston väki. Nyt täytyy miettiä, miten kaikki saadaan osallistumaan ja vaikuttamaan, mutta silti oikeaa harkittua tulosta aikaan.

Neljän vuoden kuluttua tehdään uusi poliittinen ohjelma. Siihen operaatioon pitää varustautua hyvin.

Monday, May 10, 2010

Into Eternity

olin katsomassa ydinvoimamielenosoituksen jälkeen dokumenttielokuvan ydinjätteen loppusijoituksesta ja kuuntelemassa paneelikeskustelun siitä. Elokuva oli tanskalaisen Michael Madsenin ohjaama Into Eternity. Se kertoo Suomeen, Eurajoelle rakenteilla olevasta Onkalosta, johon on tarkoitus loppusijoittaa Suomen ydinvoimaloista jäävä ydinjäte. Elokuva oli mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia.

Meillä lasketaan ydinvoimalan hintoja ja ne ovat huikeita. Mutta mukaan ei lasketa niitä valtavia summia, mitä jätteen loppusijoittamiseen joudutaan laittamaan. Suomen peruskallio on maailmassa riskittömin paikka loppusijoittamiseen. Ja kyllä meidän omat ydinjätteemme varmaankin täytyy omaan peruskallioomme sijoittaa. Siitä ei pääse enää mihinkään, kun se jäte on jo tuotettu.

Paneelikeskustelussa olivat mukana Juhani Vira Posivasta (Onkaloa rakentava firma), Risto Paltemaa Säteilyturvakeskukseta, tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki, kansanedustaja Sanna Lauslahti Kokoomuksesta ja kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä Vasemmistoliitosta.

Ydinjäte täytyy loppusijoittaa 100.000 vuodeksi. Ajatus on niin mieletön, että lisäydinjätettä ei kyllä kannattaisi enää tuottaa! Ydinjätettä kuitenkin on jo ja se täytyy sijoittaa, ei voi mitään. Niinpä Onkalo täytyy rakentaa. Jätteet sijoitetaan 400 kilometrin syvyyteen, systeemi vaikutti uskottavalta ja luotettavalta.

Suurin riski on tulevaisuuden ihmiset sitten kun tieto kupariputkien sisällöstä on hävinnyt. Joku ehkä menee kaivamaan ne esiin ja avaamaan esimerkiksi 50.000 vuoden kuluttua, eikä radioaktiivinen säteily ole vielä hävinnyt. Kamalia tulevaisuuskuvia. Mutta ongelma on jo ja sille täytyy jotain tehdä. Eikä Onkaloa parempaa ratkaisua varmaankaan tule.

Wednesday, April 21, 2010

Piin elämä

Luin aluksi hitaasti ja lopuksi vauhdikkaasti Yann Martelin kirjan Piin elämä. Ihastuttava kirja kertoo erityisesti tarinan kertomisesta. Jälkimauksi jäi hyvä mieli siitä, että oli saanut lukea hyvän tarinan. Mutta mikä siinä oli totta, mikä valetta, mikä liioittelua? Oikeastaan sillä ei ole väliä, vaikka se lopussa jäikin vaivaamaan.

Päähenkilö Pii Patel kääntyy kirjan alkuvaiheissa kolmeen uskoon, hindu-uskoon, kristinuskoon ja islamiin. Ajatuksia herättävä alkuasetelma. Miksei? Pii toteuttaa määrätietoisesti kaikkien uskontojensa ulkoisia hartaus- ja käyttätymissääntöjä. Mutta hänen kertomassaan tarinassa päästään pienissä vihjeissä uskontojen syvempiin sisältöihin. Harmitti, etten tunne islamia ja hindulaisuutta tarkemmin. Monet pikkujutut jäivät varmasti huomaamatta.

Tarina, jonka hän kertoo haaksirikkoutumisestaan, sisältää elementtejä kaikista näistä uskonnoista. Mutta vain etäisesti, siten, että lukija saa ilahtuneena oivaltaa. Tämähän on Nooan arkki, tämähän on paratiisista karkoittaminen, tämä liittyy hindulaisuuden syömiskäytäntöihin.

Kirja täynnä tarinan kertomisen taitoa ja tarinan kuulemisen nautintoa.

Martel, Yann 2003: Piin elämä. Käännös: Helena Butzow. [Alkup. Life of Pii 2001].Tammi.

Monday, April 12, 2010

Sähköiseen laskutukseen siirtyminen

Useat kaupungit ovat siirtyneet sähköiseen laskutukseen.

Se on mahdollista esimerkiksi Itellan palveluna Netpostin kautta. Tätä vaihtoehtoa käyttävät mm. Helsinki, Kokkola, Kuopio, Imatra, Salo, ja Uusikaupunki.

Paljon käytetty vaihtoehto on pankkien e-laskutus. Tämän tavan ovat valinneet esimerkiksi Espoo, Helsinki, Iisalmi, Kouvola, Lohja, Tampere, Uusikaupunki ja Vantaa.

Sähköinen laskutus on ympäristö- ja asiakasystävällinen tapa. Paperin kulutus vähenee ja laskujen maksu tulee helpommaksi. Maksetut laskut ja palkkalaskelmat säilyvät varmassa paikassa sähköisessä arkistossa kuusi vuotta.
Sähköinen laskutus tuo kaupungille taloudellista säästöä, kun paperinkulutus vähenee ja manuaalisia työvaiheita laskutusprosessista karsiutuu pois. Yhden paperisen laskun vastaanotto- ja käsittelykustannusten on väitetty olevan jopa 30 euroa. Verkkolaskua käytettäessä laskutus sujuu aiempaa nopeammin, virheiden määrä vähenee, laskuja ei katoa niin paljon kuin ennen ja postikulut pienenevät. On laskettu, että verkkolaskun avulla on mahdollista säästää jopa 90 prosenttia laskujen käsittelyn kokonaiskuluissa.
Yhä useammat kuluttajat ovat siirtyneet vastaanottamaan verkkolaskuja. Tulevaisuudessa sähköiseen laskutukseen siirtyminen on aivan välttämätöntä.
Ehdotamme, että Järvenpään kaupunki siirtyy mahdollisimman pian käyttämään sähköistä laskutusta. Sähköisen laskutuksen piiriin tulee saada myös muut seudullisen talouspalvelun käyttäjät.

Järvenpäässä 12.4.2010 tekemäni valtuustoaloite

Myllytien, Valtuustokadun ja Seutulantien risteys

Myllytien, Valtuustokadun ja Seutulantien risteys on luultavasti yksi vaarallisimpia Järvenpäässä tällä hetkellä. Ainakin siellä ylitetään katua villillä tavalla. Ja näitä villejä ovat etupäässä koululaiset. Risteyksen kautta lapset siirtyvät koulun jälkeen esimerkiksi kirjastoon, kuvataidekouluun, soittotunneille ja teatterikerhoon.

Nykyisin suojatiet on sijoitettu niin, että jalankulkija ja pyöräilijä joutuu päästäkseen suoraan eteenpäin tekemään yhden kadunylityksen sijaan kolme. Hän kävelee ensin 50 metriä oikealle, sitten suoraan ja taas 50 metriä vasemmalle.

Kun risteys nyt uudistetaan, toivon, että siinä otetaan huomioon ensisijaisesti jalankulkijan ja pyöräilijän näkökulma. Mahdollisimman helppo ja turvallinen eteneminen jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Autolla on helppo kiertää vähän kauempaakin.

Samaa periaatetta toivon käytettävän tulevaisuudessa kaikissa risteyspaikoissa Järvenpäässä. Suunnitellaan risteykset ennen kaikkea jalankulkijan ja seuraavaksi pyöräilijän kannalta.

Valtuustopuheenvuoro 12.4.2010

Friday, April 2, 2010

Kahdeksan surmanluotia

Kiirastorstai-iltana olimme Lahdessa Teatteri Vanha Jukossa katsomassa Kahdeksan surmanluotia.

Erittäin kunnianhimoinen yritys vapaalta teatteriryhmältä. Ja monin paikoin hyvin onnistunutkin. Ohjaaja yritti valottaa suomalaisten koulusurmien taustaa ja selittää sitä vuoden 1918 sodasta asti voimassa olevasta väkivallan kulttuurilla. Suomalaisella väkivallan kulttuurilla. Ja iso tekijä suomalaisissa väkivallan teoissa on alkoholi. Tie 1918 sodasta Pihtiputaan kahdeksan surmanluodin kautta koulusurmaajien luoteihin.

Alkoholi vetäisi teatteriesityksessä pääroolin. Ja juuri alkoholinkäytön kuvaus oli epäonnistunein, epäuskottavin osuus. Musiikkiesityksiä oli paljon. Näyttelijät olivat loistavia laulajia ja soittajia. Mutta musiikkinumerot myös venyttivät esitystä.

Heikoin puoli esityksessä oli pituus. Kolme tuntia ja 20 minuuttia, 15 minuutin väliaika. Se on liikaa. Karsia olisi pitänyt uskaltaa.

Mutta mieleen tämä esitys jäi elämään. Siitä on keskusteltu miehen kanssa jo oneen otteeseen. Miten tämän menon saa loppumaan?

Monday, March 15, 2010

Pelastetaan taas Tuusulanjärvi

Tuusulanjärvi vieraili Maailmanparantajan kahvilassa torstaina 11.3. Keskustelussa olivat mukana Jaana Hietala Keski-Uudenmaan Vesiensuojelun kuntayhtymästä, kansanedustaja Timo Juurikkala ja kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen.

Olin itse mukana Pro Tuusulanjärvi -liikkeen perustamisessa kesällä 1998. Edellisenä kesänä oli paha sinileväkesä ja järvi oli yhtä keltaista kokkaretta ja haisi. Monet ihmiset olivat ajatelleet ihan samaa asiaa: järvelle täytyy tehdä jotain.
Muistan vielä, kuinka neljän naisen kesken istuimme kapakassa ja päätimme, että haemme lähiyrityksistä sponsoreita, keräämme miljoona markkaa rahaa ja ojennamme ne kunnanisille saatteella:
-Pelastakaa tällä Tuusulanjärvi.

Ensin kuitenkin kerättiin nimiä adressiin järven puolesta. Melkein 9000 nimeä saatiin kokoon kesän aikana. Keski-Uusimaa –lehti julkaisi ilmaiseksi kolme koko sivun mainosta, joihin keräsimme tunnettujen henkilöiden allekirjoituksia.
Kansanjuhlassa Tuusulan torilla lokakuussa 1998 ojensimme adressin silloiselle ympäristöministerille Pekka Haavistolle. Samalla saimme kuulla, että valtio tulee tukemaan järven kunnostusta kahdella miljoonalla markalla. Ja Järvenpään kaupunki, Tuusulan kunta ja vesiensuojelun kuntayhtymä antavat kolme miljoonaa markkaa. Siitä alkoi järven kunnostus.

Erkki Kukkonen kertoi järven merkityksestä itselleen ja järvenpääläisille. Ulkoilumahdollisuuksista, uimarannoista, purjehdusmahdollisuuksista, luistinradoista, hiihtoladuista. Lisäksi järveen liittyy paljon alueen kulttuuria, taiteilijoita ja tapahtumia.

Jaana Hietala kertoi, että nyt, reilun kymmenen vuoden kuluttua, ravinnekuormitusta ei kuitenkaan ole saatu vähennettyä. Hoitotoimet pitävät aika hyvin kyllä levät kurissa. Ja hapetus pitää huolen siitä, että fosfori pohjan sedimenttikerroksista ei nouse veteen. Pahin ongelma on kuitenkin se, ettei ulkoista kuormitusta ole saatu vähennettyä riittävästi. Kosteikot tuovat apua tilanteeseen, mutta maatalouksien päästöt järveen ovat liian suuret. Sateiden valumat tuovat järveen viisi kertaa enemmän ravinteita. Kuivana kesänä järvi on paremmassa kunnossa.

Timo Juurikkala on tutustunut Itämeren tilanteeseen. Siellä asutuksen ja teollisuuden jätevedet ovat jo paremmassa kunnossa, mutta maatalouden päästöt ovat edelleen ongelma. 80 prosenttia päästöistä tulee 20 prosentin alalta peltopinta-alasta. Itämeren suojelusta vallitsee yhteinen ymmärrys eduskunnassa. Toimenpiteisiin ryhdytään ja kaikki näkevät sen tärkeyden.


Mitä sitten voidaan tehdä?

Jaana Hietala totesi, että kuormitus täytyy saada kuriin. Tulvapellot kokonaan pois käytöstä. Uusien asutusalueiden kaavoituksessa pitää ottaa huomioon se, ettei järvelle tule rasitetta.

Viljelijät pitäisi saada mukaan järven kunnostukseen. Tehokalastusta ja hoitokalastusta pitäisi saada tehdä (jotkut kalastuskunnat estävät vesialueillaan tehokalastuksen). Hapetus on järvelle välttämätön, imeytysalueita ja kosteikkoja tarvitaan lisää. Tuusulanjoen rannoille pitäisi saada suojavyöhykkeet. Haja-asutus pitäisi saada vesihuollon piiriin.

Timo Juurikkala kertoi, että 70 prosenttia rasituksesta on pelloilta valuvasta ravinnekuormasta. Erityishuomio pitäisi suunnata viljelijöihin. Pitää löytää tapoja, joihin maanviljelijät lähtevät mukaan. Niitä voisivat olla lajikemuutokset (esim. vehnän lisääntynyt kasvatus lisää fosforikuormaa), ravinnetaseet käyttöön, tilakohtainen neuvonta. Teollisuus on pannut päästöjä kuriin, vaikka siitä tulee lisäkustannuksia.

Juurikkala kertoi myös, että Saaristomeren alue on pilottikohteena Itämeren kunnostamisessa. Se on savipohjainen alue kuten Tuusulanjärvikin. Juurikkala huomasi, että Tuusulanjärven voisi yhdistää pilottiin sisävesi-esimerkkinä. Hän teki ideastaan lehdistötiedotteenkin heti seuraavana päivänä ja lupasi viedä asiaa eteenpäin.

Erkki Kukkonen piti tärkeänä ilmastusta. Fosofori valuu Halosenniemen edustalle ja painuu pohjasedimenttiin. Jos happi loppuu, fosfori nousee sedimentistä ja pilaa veden laadun. Toinen välttämätön toimi on hoitokalastus. Täytyy saada lisää laskeutusaltaita, joihin pelloilta valuva ravinne kerätään. Salaojaputket ja niiden suut, joista ravinteet laskeutuvat, pitää myös suojata.

Kukkonen toivoi, että nousisi uusi kansanliike Tuusulanjärven puolesta.

Se on meidän tehtävämme. Kuka lähtee mukaan?