Total Pageviews

Thursday, March 27, 2008

Musiikkiluokka-asiaa

Järvenpään musiikkiluokat ovat muutosvaiheessa tai ainakin kohdassa, jossa joudutaan miettimään muutoksen tarvetta. Minusta Järvenpään täytyisi säilyttää musiikkipainotus koulumaailmassa. Kannattaisi kuitenkin miettiä tarkasti, miten se parhaiten onnistuisi. Tässä asiassa vanhemmat eivät ole asiantuntijoita. Asiantuntijoita ovat musiikkiluokkia opettavat opettajat. Heitä pitäisi kuunnella.

En ole asiantuntija musiikkiluokkien kohdalla, mutta sohaisen silti. Jos minä saisin ratkaista musiikkiluokka-asian aivan mieleni mukaan, tekisin sen näin:

Perustaisin Järvenpäähän musiikki-alakoulun. Jokaisen alakoulun jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus liittyä musiikkiryhmään omassa koulussaan. Musiikkiryhmä saisi enemmän musiikkitunteja samalla periaatteella kuin nyt musiikkiluokka. Jos jollakin koululla samalta luokka-asteelta ei tulisi riittävästi oppilaita, samassa musiikkiryhmässä voisi olla oppilaita useilta luokka-asteilta. Musiikkiin erikoistuneet opettajat kiertäisivät kouluilla. Nythän kuljetetaan lapsia musiikkiluokalle, tässä tapauksessa kuljetettaisiin opettajia. Kaupungissa voisi tietysti olla koko kaupungin musiikkiryhmien kuoro ja koko kaupungin musiikkiryhmien orkesteri. Mutta enimmäkseen kaikenlainen yhteissoitto ja -laulu tapahtuisi omilla kouluilla.

Musiikkiluokkien oppilaille tarjotaan tällä hetkellä ilmaista soitonopetusta musiikkiopistossa. Kannatan suuresti sitä, että halutaan antaa musiikista kiinnostuneille lapsille soittamisen mahdollisuus. En vain ymmärrä miksi sellainen mahdollisuus annetaan niille lapsille, jotka jo soittavat jotain soitinta ja useimmat vielä kaupungin jo valmiiksi sponsoroimilla soittotunneilla musiikkiopistossa. Mielestäni jokaisen järvenpääläisen kolmasluokkalaisen, joka haluaa kokeilla soittamista, pitäisi saada kokeilla ainakin vuoden verran jotain soitinta. Tapaa ei pidä poistaa, mutta opetus pitää kohdistaa toisin.

Jos saisin päättää tämän päivän tilanteesta, tekisin näin:

Perustaisin työryhmän, jossa olisi mukana etupäässä opettajia. Antaisin työryhmän rauhassa suunnitella tulevaisuuden musiikkipainotuksen kouluissa. Jatkaisin nykyistä musiikkiluokkamallia siihen saakka, että työryhmän esityksen pohjalta päätettäisiin muuta.

Friday, March 21, 2008

Tuhat loistavaa aurinkoa pitkänäperjantaina

On pitkäperjantai, pitkästä aikaa hyvin tapahtumaton päivä. Sain loppuun Khaled Hosseinin kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa. Kirja kertoo kahdesta afganistanilaisesta naisesta, Mariamista ja Lailasta. Tapahtumat liikkuvat 60-luvulta 2000-luvulle. Mariam on suunnilleen ikäiseni ja Laila taas tyttäreni Marian ikäinen. Siksipä saatoin elävästi verrata naisten elämää omaani ja tyttäreni elämään. Sain hämmästellä sitä, miten erilaista elämä voi olla muualla. Ja sain ihmetellä sitä, miten samanlaisia ihmisiä silti olemme. Afganistan muuttui paljon kiehtovammaksi ja läheisemmäksi. Kunpa Afganistanin naiset saisivat elämänsä takaisin.

Olin lukenut aiemmin Hosseinin kirjan Leijapoika. Sekin teki afganistanilaiset ihmiset tutuiksi, enemmän kuitenkin pojat ja miehet. Nyt sain näkökulman naisten elämään.

Hosseini, Khaled: Leijapoika. Suom. Erkki Jukarainen. Otava 2004.
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa. Suom. Kristiina Savikurki. Otava 2007.