Total Pageviews

Wednesday, September 29, 2010

Yhdyskuntapalvelua sopivaan aikaan sopivan mittaisena

Risto Siilasmaan vetämä työryhmä ehdottaa esimerkiksi asevelvollisuuden lyhentämistä neljään kuukauteen. Työryhmä pitäisi yleisen asevelvollisuuden kuitenkin edelleen voimassa, eikä muuttaisi sitä enemmän yhdyskuntapalveluksi.

Raportissa ei puututa ainakaan lehtitietojen perusteella siviilipalveluun ollenkaan. Pitkä siviilipalvelu on iso ongelma monelle nuorelle. Se osuu juuri siihen ajankohtaan, kun pitäisi hankkia opiskelupaikka, pyrkiä kouluun, perustaa perhe, hoitaa lapsia, hankkia asunto. Miksi siviilipalvelu on vuoden mittainen rangaistus, kun se voisi olla myös puoli vuotta sekä kyseisen henkilön, että yhteiskunnan hyödyksi?

Miksi ei yleinen yhdyskuntapalveluvelvoite voisi olla voimassa eläkeikään saakka ja jokainen saisi valita sopivimman ajankohdan sen toteuttamiselle? Moni nelikymppinen menisi mielellään sapattivuodelle (tai puolivuodelle) valtion leipiin.

Friday, September 10, 2010

Palveluliikenne aloittaa

takaisin

Järvenpää aloittaa oman palveluliikenteen. Hieno juttu. Kaksi 22-paikkaista bussia alkaa kiertää arkisin klo 8-16. Toinen bussi lähtee Myllyiten palvelukeskuksen pysäkiltä kahden tunnin välein pohjoiseen, toinen kahden tunnin välein etelään. Ja siinä välissä ajetaan kutsuliikennettä kahden euron hinnalla.

Toivottavasti ihmiset löytävät bussit ja käyttävät niitä.

Olen miettinyt monenlaisia järjestelyitä Järvenpään joukkoliikenteen järjestämiseksi.

Voisiko sitä hoitaa vielä pienemmillä, esim. kahdeksan-kymmenenpaikkaisilla busseilla? Voisiko bussi kulkea 15-20 minuutin välein jokaiselta pysäkiltä? Voisiko Matkahuollossa seistä pikkubussi odottamassa ja kun se tulee täyteen, bussi kuljettaa ihmiset koteihinsa? Voisivatko Järvenpään taksit järjestää joukkoliikennettä niin kuin ne järjestävät myös koulukuljetukset? Jokainen taksi osallistuisi tasavertaisesti yleiseen joukkoliikenteeseen, jota kaupunki tukisi ja ajaisi sen lisäksi normaalia taksiajoa. Voisiko joukkoliikenne olla painottunut talviaikaan, kun kesällä ajetaan polkupyörillä, eikä joukkoliikennettä tarvita niin paljon?

Palveluliikenne on hyvä alku. Käytetään sitä!

Tuesday, September 7, 2010

3Abshied

takaisin

Näin ja kuulin sunnuntaina 5.9 Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Anne Teresa De Keersmaekerin ja Jérôme Belin tanssiesityksen 3Abschied. Teos oli tehty Mahlerin lauluun Der Abshied (Jäähyväiset) teoksessa Das Lied von der Erde (käännetään yleensä Maan laulu).

Teos oli hämmentävä, häiritsevä suorastaan. Niin häiritsevä, ettei se jätä rauhaan pitkän ajan päästäkään. Heti aluksi taidenautinnon pyhä kokemus rikottiin. Orkesteri istui paikallaan ja tanssija De Keersmaeker istui myös. Kuuntelimme nauhalta vanhaa levytystä Mahlerin laulusta. De Keersmaeker keskeytti sen yllättäin ja nousi pitämään luoentoa kuinka hän kuuli tämän teoksen, kuinka hän meni laulutunneille voidakseen laulaa sen, eikä se onnistunut.
- Aivan kuin heti otettuasi ensi askeleet yrittäisit kiivetä Himalajalle, oli lauluopettaja sanonut.

Ictus-ensemble esitti kappaleen, solistina mezzopsopraano Ursula Hesse von den Steinen. De Keersmaeker imitoi soittajia, kulki orkesterin joukossa. Aloitus oli hieno, kun hän asettui kapellimestarin rinnalle ja matki tämän liikkeitä. Mutta mieleen tuli klovni. Odotin tanssia, mutta sen kummempaa tanssia ei tullut.

Toisessa osassa koreografi Bel otti ohjat käsiinsä. Hänkin piti pitkän alustuksen omista tarkoituksistaan. Hän esitti oman näkemyksensä käyttäen orkesterin jäseniä tanssijoina. Hän kehotti heitä yksi kerrallaan poistumaan kesken kappaleen ja viimeisenä soittamaan jäi yksinäinen käyrätorven soittaja. Sitten otettiin uudestaan ja tällä kertaa Bel pyysi orkesterin jäseniä näyttelemään kuolemista kesken kappaleen. Kömpelöt tippumiset lattialle, kun soitin oli ensin asetettu turvaan, tuntuivat naurettavilta. Ja niin yleisö niihin reagoikin. ASina kun joku "kuoli", yleisö nauroi. Ja kaiken huipuksi tämän kuolemisosuuden päälle tuli myös aplodit. Outoa.

Viimeinen osa oli Belin koreografia, De Keersmaeker esiintyi. Hän lauloi pianistun säestyksellä hennolla kouluttamattomalla äänellään Mahlerin laulun ja vähän tanssi siinä samalla.

Odotin tanssia ja petyin tanssin puuttumiseen. Odotin nautintoa ja kosketusta, mutta olin häiriintynyt ja ihmeissäni. En tiedä vieläkään, mitä ajatella. Älkää siis kysykö, pidinkö esityksestä.

Taiteen pitää ravistella. Tämä esitys kyllä ravisteli. Mutta saiko se mitään aikaan ravistelullaan? Ehkä osaan vastata paljon myöhemmin. Kokemus kyllä syntyi ja jatkuu edelleen.