Total Pageviews

Saturday, August 30, 2008

Moniuloitteinen kokemus: Next of Kin

Olin eilen katsomassa Aleksanterin teatterissa Tero Saarinen Companyn nykytanssiesitystä Next of Kin. Tunnin mittaisen esityksen musiikin oli säveltänyt ja esitti Jarmo Saari. Muusikko kulki siellä tanssijoiden joukossa, osana esitystä ja soitti erilaisia soittimia, esimerkiksi viinilaseja. Tunnelma oli uskomattoman intensiivinen. Unenomaiset tapahtumat näyttämöllä kuljettivat katsojan alitajuntaa.

Tero Saarisen esitysten jälkeen on tapana, että Saarinen ja muutama esiintyjä istuvat lavalle yleisön eteen vastaamaan kysymyksiin. Se on hieno tapa, joka voisi yleistyä enemmänkin. Kokemuksen jakaminen esiintyjien kanssa tuo täyteläisen lisän tapahtumaan.

Oli mukavaa istua esityksessä vierekkäin lasteni, Pekan, Kaisan, Marian ja Joonaksen kanssa. Oli mukavaa istua viinilasilliselle ja keskustella nähdystä. Monella tavalla siis tärkeä tapaus.

Monday, August 25, 2008

Rakennustelineitten kokoamista (jatko-osa)

Talon maalaamiseen siis tarvitaan rakennustelineet. Telineiden pystyttäminen on tarkkaa ja tuskaisaakin hommaa. Mutta kun ne ovat pystyssä ja tukevasti tasapainossa, maalaustehtävät sujuvat helposti.

Vertasin aikaisemmin maalaustelineitä pianonsoiton perusteisiin. Telineessä on neljä jalkaa, ja niiden täytyy olla tasapainossa ja vakaita. Soittamisessakin on neljä pylvästä, joiden varaan kaikki rakentuu.

Ensimmäinen niistä on hyvä soittotekniikka. Soittaja tarvitsee vahvat, näppärät sormet, jotka liikkuvat sopivalla tavalla. Niiden kehittämiseen on olemassa sormiharjoituksia ja asteikkosoitto kehittää sormitekniikkaa ja koskettimiston hallintaa merkittävällä tavalla. Siispä asteikkoja soittamaan!

Toinen pylväs on korvien avaaminen musiikin kuuntelemiselle. Musiikin kuuntelu muutenkin kuin vain taustana. Kappaleen rakenteiden etsiminen, korvien suuntaaminen siihen, mitä tapahtuu syvemmällä kappaleessa, ei vain pinnassa. Ja ennen kaikkea oman soittamisen kuunteleminen. Silmät kiinni soittaminen on hyvä apu siihen, että voi keskittyä siihen, millaisen äänen pianosta tuottaa. Miten kauniilta oma soitto kuulostaa.

Kolmas rakennustelineen pylväistä on hyvä nuotinlukutaito. Se on edellytys etenemiselle. Jokainen pienikin pätkä, jonka luet nuoteista, kehittää nuotinlukutaitoa. Nuotinluku edistää nuotinlukua. Joka päivä kannattaisi lukea edes pieni pala uutta kappaletta.

Neljäs tasapainon tuova pylväs on musiikista nauttiminen. Musiikin kuuntelusta nauttiminen, soittamisesta nauttiminen. Pianosta pitäisi tulla hyvä rakas ystävä. Eikä vain omasta kotipianosta, vaan aina kun pianonsoittaja näkee koskettimet, hän huomaa:
- Siinähän on minun ystäväni!
Soittamisesta kannattaa opetella nauttimaan.

Ja kun nämä telineet ovat vakaasti pystytetty, voikin sitten jatkaa huolettomasti soittotaidon hankkimista ja siinä kehittymistä.

Thursday, August 21, 2008

Kuinka junassa ostetaan lippu?

Nousin junaan Järvenpään asemalta ja lähdin matkaan kohti Helsinkiä. Tällä kertaa löysin lipunmyyntivaunun heti. Istuin alas odottamaan konduktööriä, jotta voisin ostaa lipun. Tuli Kyrölä, tuli Kerava ja tarkkaavaisuuteni herpaantui hetkittäin. Onneksi en sentään uppoutunut kirjan lukemiseen. Keravan jälkeen konduktööri syöksähti ohitseni reipasta vauhtia. En ole ujo ihminen, mutta jostain syystä ääni takertui kurkkuuni, kun yritin hihkaista hänen peräänsä: "Hei".

En siis onnistunut pysäyttämään lipunmyyjää Ymmärrän kyllä, että vastuuta kantavana matkustajana minun olisi pitänyt juosta perään ja yrittää saada lujaa vauhtia etenevä konduktööri kiinni. En tehnyt niin, vaan odotin, tulisiko hän takaisin. Sain odottaa kauan. Vasta Tikkurilan jälkeen pääsin ostamaan lippua.

Ihmettelenpä miten minua ujommat ihmiset selviävät lipunostotehtävästä. On uskallettava kiinnittää koko vaunun huomio itseensä hihkumalla konduktööriä pysähtymään. Ehdotan lipunmyyjille uutta tapaa. Saapuessaan junavaunuun, konduktööri voisi isolla äänellä sanoa:

-Junalippuja, olkaa hyvä.

Ja hän voisi toistaa sen pari kertaa, kun hän rauhallisesti kulkee vaunun päästä toiseen. Näin myös ujot ja hitaat voisivat turvallisesti matkustaa junalla. Konduktöörit eivät kai ole ujoja. Hitaita he eivät ainakaan ole.

Sunday, August 17, 2008

Tuomari Nurmio ja Hunajaluut

Olin perjantaina Tavastialla Tuomari Nurmion ja Honey B. & T. Bonesin keikalla. Honey B. esiintyi salanimellä Hunajaluut. Hieno yhdistelmä. Oli nautinto kuunnella vanhoja tuttuja kappaleita, jotka ovat pitkäksi aikaa jääneet vinyylipinoon ja kasettilaatikkoon omaan rauhaansa.

Oli jännittävää seistä eturivissä nuorison kanssa, joka oli nuorempaa kuin omat lapseni. Tuomari Nurmio kolahti heihinkin. Puolet porukasta oli kyllä omaa ikäluokkaani, mutta he seisoivat salin takaosassa.

Lähes kaksituntisen esiintymisrupeaman jälkeen kävelin tyytyväisenä asemaa kohti. Samalla laskin, että vain kolme kappaletta niistä kymmenistä oli sellaisia, joita en tunnistanut ennestään. Kovin pitkää keikkailu-uraa ei ole edessä, jos uutta musiikkia ei synny.

Saturday, August 9, 2008

Rakennustelineitten kokoamista

Maalasin tänä kesänä poikani Joonaksen kanssa taloni. Se oli kova homma. Piti pestä seinät homepesuaineella ja huuhtoa hyvin. Piti raaputtaa irtoava maali pois ja se vasta olikin kovaa. Piti pohjustaa paljaaksi avautuneet paikat. Ja odottaa vuorokausi, että päästiin maalaamaan. Toista kierrosta ei sitten jaksettukaan maalata. Se tehdään ensi kesänä, jos siltä näyttää, että talo sitä kaipaa.

Talosta tuli vaaleamman keltainen ja tummanruskeat päätylaudat ja ikkunapuut muuttuivat valkoisiksi.

Kaikkein raskainta oli rakennustelineiden pystyttäminen. Olin vuokrannut noin kuusi metriä korkeat telineet, joissa ylin taso oli korkeudella 4,60 metriä. Ohjeen mukaan telineiden kokoamiseen menee kahdelta henkilöltä puoli tuntia. Ja video, jolta kävimme tiiraamassa, mikä taas meni pieleen, väittää, että teline on pystyssä 15 minuutissa. Meiltä meni ensimmäiseen kokoamiseen noin 15 tuntia.

Valmista telinettä pystyi sitten siirtämään seinältä toiselle. Tosin teline oli suunniteltu asfalttipihaa ajatellen. Meidän epätasaisessa pensasvoittoisessa pihassamme se oli aina jumissa jossain pensaassa tai kuopassa tai kivessä. Eikä telinettä meinannut millään saada niin tukevasti pystyyn, että sinne olisi uskaltanut sitten kiivetä. Viimeiselle seinälle teline oli pakko purkaa ja rakentaa uudelleen. Viimeinen rakentaminen onnistuikin sitten puolessa tunnissa! Niin olimme kehittyneet.

Ilman telinettä työ olisi ollut hankalaa. Kun tuskaisesti oli teline saatu oikeaan paikkaan tarpeeksi tukevasti pystyyn, itse työ sujuikin aika helposti. Vaikka raaputtaminen oli rankkaa, se oli paljon helpompaa kuin siellä, missä kurkoteltiin tikkailta.

Siinä puuhatessa mietin monta kertaa, että tässäpä oiva metafora moneenkin asiaan. Kun jaksat rakentaa telineet huolellisesti, hankalakin työ sujuu helposti. Vaikka nyt soittamisessa sitten. Jos jaksat tehdä sen kunnollisen pohjatyön (ennen kaikkea sormitekniikan, mutta myös korvien avaamisen musiikille), loppu onkin helpompaa.