Total Pageviews

Saturday, August 9, 2008

Rakennustelineitten kokoamista

Maalasin tänä kesänä poikani Joonaksen kanssa taloni. Se oli kova homma. Piti pestä seinät homepesuaineella ja huuhtoa hyvin. Piti raaputtaa irtoava maali pois ja se vasta olikin kovaa. Piti pohjustaa paljaaksi avautuneet paikat. Ja odottaa vuorokausi, että päästiin maalaamaan. Toista kierrosta ei sitten jaksettukaan maalata. Se tehdään ensi kesänä, jos siltä näyttää, että talo sitä kaipaa.

Talosta tuli vaaleamman keltainen ja tummanruskeat päätylaudat ja ikkunapuut muuttuivat valkoisiksi.

Kaikkein raskainta oli rakennustelineiden pystyttäminen. Olin vuokrannut noin kuusi metriä korkeat telineet, joissa ylin taso oli korkeudella 4,60 metriä. Ohjeen mukaan telineiden kokoamiseen menee kahdelta henkilöltä puoli tuntia. Ja video, jolta kävimme tiiraamassa, mikä taas meni pieleen, väittää, että teline on pystyssä 15 minuutissa. Meiltä meni ensimmäiseen kokoamiseen noin 15 tuntia.

Valmista telinettä pystyi sitten siirtämään seinältä toiselle. Tosin teline oli suunniteltu asfalttipihaa ajatellen. Meidän epätasaisessa pensasvoittoisessa pihassamme se oli aina jumissa jossain pensaassa tai kuopassa tai kivessä. Eikä telinettä meinannut millään saada niin tukevasti pystyyn, että sinne olisi uskaltanut sitten kiivetä. Viimeiselle seinälle teline oli pakko purkaa ja rakentaa uudelleen. Viimeinen rakentaminen onnistuikin sitten puolessa tunnissa! Niin olimme kehittyneet.

Ilman telinettä työ olisi ollut hankalaa. Kun tuskaisesti oli teline saatu oikeaan paikkaan tarpeeksi tukevasti pystyyn, itse työ sujuikin aika helposti. Vaikka raaputtaminen oli rankkaa, se oli paljon helpompaa kuin siellä, missä kurkoteltiin tikkailta.

Siinä puuhatessa mietin monta kertaa, että tässäpä oiva metafora moneenkin asiaan. Kun jaksat rakentaa telineet huolellisesti, hankalakin työ sujuu helposti. Vaikka nyt soittamisessa sitten. Jos jaksat tehdä sen kunnollisen pohjatyön (ennen kaikkea sormitekniikan, mutta myös korvien avaamisen musiikille), loppu onkin helpompaa.

No comments: