--> Puheenvuoroni kaupunginvaltuuston kokouksessa 10.6.2019
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Hyvinvointi näyttää lisääntyneen Järvenpäässä ja se on hyvä
asia. Viime vuonna hyvinvointitilastoissa oltiin maan keskitasoa parempia, ainakin vähän. Toivottavasti edetään samaan suuntaan ja reippain askelin.
Mittareita on vaikea laatia, mutta niitä on helppo
arvostella. Puhun mittareista, mutta tarkoitukseni ei ole arvostella, ennemminkin pohtia ja kysellä.
Kun mitataan hyvinvoinnin tuntemuksia ja onnellisuutta (jos niitä voidaan
luotettavasti mitata) saadaan jotain tietoa ihmisten hyvinvoinnista. Monet
mittarit ovat kuitenkin sellaisia, että pitäisi tietää jotain siitä, mitä
niiden taustalla piilee.
Esimerkiksi:
Perusopetuksen tehostetun ja erityisopetuksen tarve:
-
lisääkö hyvinvointia se, että erityisopetus
vähenee? Pyritäänkö tavoitteeseen kenties hyvinvoinnin kustannuksella? Vai onko
se aidosti merkki siitä, että oppilaat voivat paremmin?
Lastensuojelun tarve
-
hieno asia jos se on vähentynyt, se on
hyvinvointia. Mútta entäs jos lastensuojelun tarve vähenee siksi, ettei ole
resursseja tai taitoa tunnistaa ongelmia. Vaikutus onkin silloin päinvastainen.
Toimeentulotuki
-
hienoa, jos hakijat vähenevät. Se kertoo
hyvinvoinnista ja paremmasta toimeentulosta. Mutta entäs jos se johtuukin
siitä, että kriteerejä on tiukenettu ja lapsiperheet jäävät ilman
tarvitsemaansa erityistä tukea.
Samantapaisia ajatuksia voi syntyä monista tavoitteista ja
niiden toteutumisesta.
Voisiko mittareiden taakse päästä kurkistamaan? Miten
tavoitteeseen on päästy? Kertooko se hyvinvoinnista vai jostain muusta?
No comments:
Post a Comment