Kahdeksan kunnan liitosselvitys

Tänään kaupunginvaltuustossa annamme lausuntoa kahdeksan kunnan kuntaliitosselvityksestä.

Olemme menossa yhteen juuri niiden kuntien kanssa, jotka eivät halua vuokra-asuntoja eivätkä HSL:ää. Eivätkä halua rakentaa radan varteen tai valmiiden asemien ympäristöön, koska siellä ei kukaan halua asua.

Ennen kaikkea tälle alueelle tarvitaan edullisia asumisvaihtoehtoja ja toimiva joukkoliikenne. Ja asumista joukkoliikenteen äärelle.

Siksi tarvitsemme myös metropolihallintoa, joka laittaa meidät uusissa kunnissamme järjestämään nämä asiat:  edullisen asumisen, joukkoliikenteen ja asuminen joukkoliikenteen ääreen.

Kuntaliitoksisita riippumatta tarvitsemme metropolihallinnon, joka on demokraattsesti valittu ja jolla on tarpeeksi valtaa ja voimaa laittaa alueemme asiat hyvään kuntoon.

Reservikomppanian alueen puutalokaava kaatui valtuustossa

Yritettiin saada äskeisessä valtuuston kokouksessa Järvenpään Reservikomppanian alueesta puutaloalue kulttuurihistoriallisista syistä. Alueella on suojeltuja puutaloja jopa 1800-luvulta. Mutta toiset halusivat joukkoon rapattuja taloja, jos asukas sitä haluaa. Hävittiin äänestys. Semmoista on päätöksenteko. Ei kun eteenpäin.

Tässä puheenvuoroni asiasta:

Muutamia lauseita asemakaavamuutoksen esittelytekstistä:

"Reservikomppanian alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristökohteeksi. Yleiskaavassa on osoitettu alueella olevat paikallisesti merkittävät kulttuuriympäristökohteet ja –alueet

Vanhimmat rakennukset on osoitettu säilytettäväksi ja rakennusten ympäristö on osoitettu suojeltavaksi alueeksi, jonka miljöötä tulee vaalia."

"Kaavahankkeesta on pidetty aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu Uudenmaan ympäristökeskuksessa Tilaisuudessa oli läsnä Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Järvenpään kaupungin edustajien lisäksi Uudenmaan tiepiirin edustaja. Neuvottelussa kiinnitettiin huomiota uusien rakennusten sovittamiseen kasarmialueen vanhaan ympäristöön. Rakentamista ohjaamaan tulisi laatia rakentamistapaohjeet ja alueen arvokas puusto tulisi suojella kaavamääräyksellä."

"Asemakaavan muutoksen tavoitteena on muodostaa entisestä reservikomppanian alueesta kokonaisvaltaisesti suunniteltu ja ehyt asuinalue sekä suojella alueella sijaitsevat kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävät ja rakennukset ja aluekokonaisuudet. Alueelle tuleva uudisrakentaminen pyritään sopeuttamaan ympäristöön mittakaavan ja ulkoasun puolesta. Alueen puustoa pyritään säilyttämään mahdollisuuksien mukaan."

"Alueelle tulee rakentaa omakotitaloja. Rakentamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakennusten sijaintiin suojaisten pihapiirien muodostamiseksi sekä rakennusten sopeutuvuuteen lähiympäristöön. Uudisrakennusten ulkoverhousmateriaalina tulee olla puu ja kattomuotona harjakatto. Rakentamista ohjaamaan on laadittu rakentamistapaohjeet."

"Uudisrakennusten tulee sopeutua koon, korkeuden, muodon, julkisivujen mittasuhteiden, materiaalien, värityksen ja yksityiskohtien puolesta alueen yleisilmeeseen ja ympäröiviin rakennuksiin. Uudisrakennusten tulee muodostaa olemassa olevien rakennusten kanssa yhtenäinen kokonaisuus."

 

Me haluamme Järvenpäähän tyylikkäitä ja laadukkaita asuinympäristöjä. Nyt meillä on päätettävänä asemakaava yhteen kulttuurihistoriallisesti tärkeään paikkaan kaupungissa. Asiantuntijat ovat tehneet työtä pitkään kaavan kanssa. Siinä on pyritty erityisesti huomioimaan alueen luonne ja kulttuurihistorialliset arvot. Onko meillä, tämän valtuuston jäsenillä enemmän asiantuntemusta siinä, kuinka tavoite toteutuu. Ehdotan, että emme mene muuttamaan tätä kaavaa.

Tehdään kerrankin yhtenäinen asuinalue. Yksittäiset omakotitalorakentajat eivät pysty keskenään tekemään hyvää kokonaisuutta.

Vaaditaan laatua, vaaditaan kulttuuriympäristön huomioimista. Tälle alueelle tarvitaan tarkat rakennustapaohjeet. Puurakentaminen sopii vanhaan historiallisesti arvokkaaseen ympäristöön. Yhtenäinen tyylikäs kokonaisuus nostaa myös tulevaisuudessa koko alueen arvoa ja sinne rakennettavien asuntojen arvoa.  

Sekin on tapa tehdä Järvenpäästä houkutteleva paikka asukkaille.

Pidetään Tuusulanjärvi omassa kunnassa

Puheenvuoroni Järvenpään kaupunginvaltuustossa 4.3.2013. 

Aiheena Järvenpään kaupungin lausunto kuntarakennelakiluonnokseen.

Metropolialueen selvittämistarve on syntynyt siitä, että monet kunnissa tehtävät päätökset ovat sellaisia, jotka eivät koske vain yhtä kuntaa vaan paljon isompaa aluetta, jopa koko Suomea.

Siksi kuntien pitäisi katsoa yli oman etunsa, laajemman alueen etua.

Siksi kunnille pitäisi antaa vastattavaksi selkeitä kysymyksiä, jotka koskevat koko alueen hyvinvointia, ei pelkästään kunnan omaa. Nyt jokainen vastaa omasta puolestaan, omaa etuaan ajaen, eikä tulevaisuuden Suomi näkökulmanaan.

Järvenpää ei luultavasti saa valita, mihin kuntaan liitymme, eikä ainakaan ottaa mitään alueita itselleen. Me todennäköisesti joudumme johonkin. Silti omaa ääntä täytyy pitää.

Meille luonnollisin ja paras kuntaliitos olisi edelleenkin Kerava-Järvenpää-Tuusula. Aika taitaa loppua, mutta silti sitä pitäisi pitää ykkösvaihtoehtona. Jo siksi, ettei halkaista Tuusulanjärveä niin, että puolet siitä menee Vantaalle. Pidetään koko järvi oman kunnan alueella.

Pietarin portaat

Kävin Pietarissa. Ihmettelin sitä portaiden määrää, mitä siellä joutuu kiipeämään. Stockmannin tavaratalossakaan Nevski Prospektilla ei ollut liukuportaita. Ei muuallakaan. Hotellissa oli vain yksi hissi, joka meni aina jonnekin muualle kuin siihen kerrokseen, jossa odotin. Melkein kuin painajaisunessa. Onneksi olen reipas portaiden käyttäjä, eikä tarvinnut kiivetä kuin kuudenteen kerrokseen. Jalkakäytävien reunat olivat paikoin yli 10 cm korkeat. Ei todellakaan esteetön kaupunki.

Kielikin muuttuu esteeksi. Englantia puhuttiin yllättävän vähän. Osa hotellin työntekijöistä ei puhunut englantia, onneksi löytyi kuitenkin aina joku osaaja. Stockmannin kassa ei puhunut englantia. Ja hankalin tilanne syntyi kirjakauppa Cafe Singerissä, kun vartija otti minut kiinni ja halusi tarkastaa ostokseni. Eikä hänkään puhunut englantia. Moni englantia osaamaton myyjä käyttäytyi epäystävällisen tuntuisesti. Ehkä pelko siitä, ettei ymmärrä ja tule ymmärretyksi aiheutti sen.

Swengin taloa ei suojeltu (kaupunkikehityslautakunta 7.2.2013)

Ensimmäinen historiallinen Järvenpään kaupunkikehityslautakunnan kokous on ohi. Hyväntuntuinen porukka, asiallista ja viisasta keskustelua käytiin. Meillä on innostava ja innostunut esittelijä, kehitysjohtaja Minna Karhunen ja asialleen omistautunut pätevä virkamieskunta. Tuntuu hyvältä.

Ensimmäinen kokous oli pitkä. Suurimman keskustelun aiheutti Perhelän kulmatalon, ns. Swengin talon kohtalo. 50-luvun talossa toimii Swengi-niminen ravintola, joka on erityisesti kulttuuriväen suosiossa. Talon puolesta on syntynyt kansanliike, yli 3000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen talon säilyttämisen puolesta.

Talo on perustettu paalujen varaan. Ne ovat tällä hetkellä tutkimuksen mukaan kunnossa, mutta on epävarmaa, kuinka ne uusissa olosuhteissa (ympäröivien rakennusten ja teiden rakentaminen) saadaan säilymään. Lisäksi maaperä on pahasti saastunut vanhan huoltoaseman öljyjätteistä. Talon kunnostustarve on ilmeinen. Peruskorjauksen suuruudeksi arvioidaan 4,4 miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa.

Uudenmaan maakuntamuseo ja ELY-keskus suosittelevat talon suojelemista. Kulttuuriarvot ovat kiistämättömät. 

Toivoisin, että Järvenpään kaupunkikuvassa säilyisivät kaikki kerrokset. En halua, että kaupunki näyttää siltä, kuin se olisi rakennettu vuonna 2020. Sillä perusteella kannatin talon suojelemista ja kunnostamista. 

Öljysuojelurahasto ja ympäristöministeriö rahoittavat vanhojen huoltoasemien maaperän puhdistamista ns. jaska-hankkeella. Sen hakuaika ei ole vielä, eikä ELY-keskukselta ole saatu vielä lausuntoa siitä, olisiko tämä kohde hankkeeseen sopiva. 

Talo voisi kunnostettuna olla musiikkiopiston tilatarpeen ratkaisu, tai siellä voisi olla erilaista kulttuuritoimintaa. Myös pienet liikkeet voisivat käyttää sitä.

Ehdotin Ossi Kamisen kannattamana, että talo suojeltaisiin ja säilytettäisiin. Meni äänestykseen. Talon säilyttämisen puolesta äänestivät Saarikorpi, Kaminen, Sari Holi ja Jarkko Wallenius. Hävisimme äänestyksen. Molemmille kannoille oli vahvat perusteet. 

Silti, en haluaisi olla se. joka hävittää Järvenpään historian. Sitä ei saa koskaan takaisin. 

Terho Pursiainen: Messias ja Sikamessias

Terho Pursiaisen kirjoitus Helsingin Sanomissa 24.12.2004

Messias ja Sikamessias

Vuodesta toiseen ihmettelen, kuinka joulun kaksi kovin erilaista tarinaa mahtuvat suomalaiseen jouluun sulassa sovussa. Toinen on pelkkä satu. Toinen on legenda. Kertomuksissa on hämmentävän paljon yhteistä. Perusviesti on kuitenkin räikeällä tavalla erilainen. Jos milloinkaan, jouluna kaksi kulttuuria törmää toisiinsa.

Jouluyön legenda kertoo Messiaasta, Jeesus-lapsesta. Paimenet kuuntelevat enkelten konserttia niityllä. Itämaan tietäjät tulevat kumartamaan vastasyntynyttä. Legenda kehottaa ymmärtämään, että elämä on paljon enemmän ja paljon syvempää kuin miltä se näyttää.

Joulun satu kertoo Joulupukista, Korvatunturilla elelevästä porhosta, jonka punapipoinen vakoilurengas tirkistelee huoneisiin verhojen raoista ja raportoi päämajaan pikkuväen käytöksestä kautta maan. Korvatunturin mafia on järjestelmän palveluksessa. Sen tehtävänä on pelotella ja lahjoa lapset tottelemaan. Uunit ovat monissa kodeissa kuumina, kun porsaita uhrataan Sikamessiaalle.

Joulupukkikulttuurissa tottelemistotalitarismiin liittyy tavaranpalvonta, mammonismi. Lapset laskevat, montako yötä on vielä siihen, että päästään käsiksi lahjapaketteihin.

Yksi kulttuurin piirre on simputus. Kaikki aikuiset tietävät, että Joulupukki ei ole totta. Kun lapset varttuvat, he alkavat epäillä. Jopa vuosien ajan usko ja epäusko vuorottelevat tuskallisesti. Aikuiset eivät auta, vaan katselevat naureskellen. Lopulta lapsi varmistuu asiasta. Ei ole tarkoituskaan, että hän rientäisi auttamaan kohtalotovereitaan ja kertoisi totuuden toisille lapsille. Hänen odotetaan liittyvän aikuisten salaliittoon. Hymy suupielessään hän tarkkailee pienempiä lapsia. Milloin he saavat varmuuden totuudesta?

Voiko kukaan kokea olonsa yksinäisemmäksi kuin se lapsi, joka tajuaa, että kaikki muut ovat tienneet, mutta minun on annettu uskoa?

Joulupukki-simputus tuhoaa uskontoa. Kuinka lapsi ei muka yhdistäisi toisiinsa legendaa Messiaasta ja satua Sikamessiaasta? Hänen on ajateltava, että molemmissa on kyse samanlaisesta uskottelemisesta. Lapsen usko Joulupukkiin ei voi romahtaa ilman, että myös legenda menettää uskottavuutensa. Miksi siis nekin vanhemmat, joilla on oma kristillinen vakaumus, pitävät yllä Joulupukki-kulttia? Mikseivät he nouse kapinaan Sikamessiasta vastaan?

Sikamessias vahingoittaa myös yhteiskuntaa. Se opettaa vääriä arvoja. Se viettelee sietämään sitä, että ihmisiä pidetään kurissa ja hallitaan valheella. Se suosii sisäpiirikulttuuria. Sisäpiiri on jokainen piiri, mistä toisia nauretaan ulos. Joulupukki edistää ajatusta, että tärkeintä elämässä on se, kuinka paljon ja mitä saa.

Eikö kritiikkini osu yhtä lailla jouluyön legendaan? Eihän se voi pitää historiallisesti paikkaansa. Silti sitä julistetaan kuin tosiasiaa. Aikuiset ihmiset tietävät – tai ainakin heidän pitäisi tietää – tämän. Miksei asiaa saa sanoa ääneen?

Ihmiset on opetettava ymmärtämään uskonnon äidinkieltä. Elämä on salaisuus, joka ei ole ilmaistavissa arjen kielellä. Siitä on puhuttava vertauksin. Legenda ei ole samanlainen tosiasia kuin aikataulut ja lujuuslaskelmat. Se voi silti olla todempia kuin kovimmatkaan tosiasiat. Se voi olla yhtä tosi kuin runoilijan rakastetulleen kirjoittama runo, joka monin hehkein kuvin täsmentää, kuinka paljon runoilija tätä rakastaa.

Kristillisen kasvatuksen perusongelmana on, kuinka auttaa lasta ymmärtämään uskonnon äidinkieltä sitä mukaa kuin hän edellytyksensä siihen kypsyvät. Jos hän ei opi, hän menettää legendaan kätketyn totuuden.

Avoimuus paikallisessa päätöksenteossa

1    Puheenvuoroni vihreiden puoluevaltuuskunnassa Helsingissä 24.11.2012:

      Vihreät menivät kunnallisvaaleihin avoimuus kärkenään. Nyt uudet valtuustot, lautakunnat  ja kunnanhallitukset aloittavat työnsä. Kaikki ei saisi jäädä vain puheeksi. Miten avoimuutta nyt sitten viedään päätöksentekoon?

Käytännöt eri kunnissa ovat hyvin erilaisia. Käytän esimerkkinä Uudellamaalla sijaitsevaa kaupunkia, jonka nimi alkaa J.llä. Kaupunginhallituksen kokouspäivästä, maanantaista, suurin osa käytetään iltakouluun, jossa käsitellään valmisteilla olevia asioita.  Varsinainen päätöksenteko vie kokousajasta vain pienen osan, koska asiat on yleensä käsitelty iltakouluissa jo moneen kertaan.

Mutta. Kaupunginhallituksen jäsen ei saa kertoa edes omalle valtuustoryhmälleen iltakouluasioista tai kokouksessa käydyistä keskusteluista. Kertoa saa vain siitä, mikä on pöytäkirjassa mainittu.

Varmasti monissa kunnissa vihreät lukevat innolla kuntalakia ja yrittävät tutkia, mitkä ovat lain rajat avoimuudelle.  Lakiahan emme ehkä halua rikkoa. Monissa kunnissa otetaan yhteyttä Kuntaliiton lakimiehiin ja saadaan erilaisia vastauksia. Monissa kunnissa metsästetään tietoa siitä, miten käytännössä valtuuston kokoukset saadaan kuvattua ja kuntalaisten nähtäväksi. Ja mitä se maksaa (kun virkamiehet kertovat sen olevan käytännössä mahdotonta ja liian kallista).

Voisimmeko yhdessä jakaa tämän tiedon? Missä ne rajat kulkevat ja mitä rajoja voisi potkia?