Total Pageviews

Thursday, November 21, 2013

TALOUDEN JOHTAMISESTA PIENESSÄ MUSIIKKIKOULUSSA



Talousjohtaminen yksityisessä musiikkikoulussa on aivan erilaista kuin kunnallisessa laitoksessa. Joskus tuntuu siltä, että olisi suuri helpotus saada raami, jonka pohjalta taloutta suunnitella. Joku muu kantaisi vastuun siitä, jos raamiin ei löydykään rahaa. Pienessä musiikkikoulussa rehtori  tekee talousarvion, laskee, paljonko rahaa on mahdollisesti saatavissa ja mihin sitä voidaan käyttää.  Ja kantaa vastuun sen toteutumisesta.

Pienen musiikkikoulun rehtori on kuin yksityisyrittäjä. Talousarvio täytyy tehdä tiukaksi, etteivät lukukausimaksut kohoaisi liian korkeiksi. Jos tulopuoli pettää tai ilmaantuu yllättäviä kuluja, ainoa mikä voi joustaa on rehtorin palkka. Siinä on riittävästi motivaatiota pyrkiä viisaaseen talouden johtamiseen.

Suurin menoerä on opettajien palkat. Taiteen perusopetusta antavat pätevät koulutetut opettajat. Heidän palkkansa on määritelty työehtosopimuksissa. Epäpätevän tai opiskelijan palkkaaminen toisi säästöä palkkakuluihin 15-20 prosenttia. Silloin myös lukukausimaksut voisivat olla lähes saman verran matalammat. Muutama koulu maksaakin tästä syystä opettajilleen vastoin työehtosopimuksia liian pientä palkkaa tai ottaa ainoastaan epäpäteviä ja opiskelijoita töihin. Lukukausimaksujen suuruudet vaihtelevat osittain tästä syystä. Osittain ne riippuvat siitä, millaisissa tiloissa opetetaan. Vanhempien on vaikea ymmärtää näitä eroja. Monet vertaavat lukukausimaksuja myös valtionapua saavien oppilaitosten maksuihin ja vaativat samalla tasolla pysymistä. Vaikea tilanne syntyi, kun omassa koulussani tultuani uutena rehtorin tehtävään ensi töikseni nostin opettajien palkat työehtosopimuksen tasolle ja lukukausimaksut nousivat reippaasti. Oppilaskatoa ei syntynyt, mutta kiivaita puhelinkeskusteluja kyllä käytiin.

Tilat ovat monessa pienessä musiikkikoulussa iso ongelma. Opetusta annetaan koululuokissa, joissa pianot eivät vastaa opetuksen vaatimuksia. Sisäänpääsy kouluille iltaisin on hankalaa. Kaikissa kouluissa ei ole vahtimestaria, vaan opettaja joutuu hakemaan jokaisen oppilaan ulko-ovelta. Joskus on vuokrattu opetukseen huonosti soveltuva halpa liiketila.

Mistä saada rahoitusta? Kunnat eivät tule apuun, valtion tukea ei heru, sponsoreiden löytäminen jatkuvaan rahoitukseen on mahdotonta. Ainoa tulon lähde ovat vanhempien kukkarot. Nekään eivät ole pohjattomia. Talous on suurin este sen ihanteen tiellä, että jokainen lapsi voisi halutessaan harrastaa musiikkia.

Periaatteessa taloudesta vastaa rehtori yhdessä kannatusyhdistyksen hallituksen kanssa. Hallitus koostuu oppilaiden vanhemmista. Siellä ei yleensä löydy erityistä talousosaamista. Joskus hallitus on onnellisen tietämätön asioista ja luottaa taloudenhoitajan ja rehtorin toimiin sokeasti.  Rehtori ja mahdollinen taloudenhoitaja saavat rauhassa tehdä, mitä haluavat. Olen törmännyt tilanteeseen, jossa pienen koulun taloudenhoitaja sai työmääräänsä nähden melkoista palkkaa. Tilitoimisto hoitaisi taloudenpidon murto-osalla tuosta palkkakulusta. Hallitus ei tiennyt taloudenhoitajan palkkatasoa lainkaan.

Omissa oppilaitoksissani olen järjestänyt niin, että jokaisessa hallituksen kokouksessa esittelen yksityiskohtaisesti lähikuukausien tilitapahtumat. Paljonko on tullut lukukausimaksuja, paljonko niistä on myöhässä. Mitä laskuja olen maksanut, mitä on odotettavissa. Ollaanko talousarvion tasossa, uhkaako ylitys jossain. Yksi hallituksen jäsenistä on nimetty talousvastaavaksi. Hänellä on tilinkäyttöoikeus ja hänen tehtävänään on seurata, mitä minä ja tilitoimisto pankkitilillä puuhaamme.  Näin myös hallitus kantaa osansa talousvastuusta niin kuin heidän kuuluisikin.






No comments: