Talousjohtaminen yksityisessä
musiikkikoulussa on aivan erilaista kuin kunnallisessa laitoksessa. Joskus
tuntuu siltä, että olisi suuri helpotus saada raami, jonka pohjalta taloutta suunnitella.
Joku muu kantaisi vastuun siitä, jos raamiin ei löydykään rahaa. Pienessä
musiikkikoulussa rehtori tekee
talousarvion, laskee, paljonko rahaa on mahdollisesti saatavissa ja mihin sitä
voidaan käyttää. Ja kantaa vastuun sen
toteutumisesta.
Pienen musiikkikoulun rehtori on kuin
yksityisyrittäjä. Talousarvio täytyy tehdä tiukaksi, etteivät lukukausimaksut
kohoaisi liian korkeiksi. Jos tulopuoli pettää tai ilmaantuu yllättäviä kuluja,
ainoa mikä voi joustaa on rehtorin palkka. Siinä on riittävästi motivaatiota
pyrkiä viisaaseen talouden johtamiseen.
Suurin menoerä on opettajien palkat. Taiteen
perusopetusta antavat pätevät koulutetut opettajat. Heidän palkkansa on
määritelty työehtosopimuksissa. Epäpätevän tai opiskelijan palkkaaminen toisi
säästöä palkkakuluihin 15-20 prosenttia. Silloin myös lukukausimaksut voisivat
olla lähes saman verran matalammat. Muutama koulu maksaakin tästä syystä
opettajilleen vastoin työehtosopimuksia liian pientä palkkaa tai ottaa
ainoastaan epäpäteviä ja opiskelijoita töihin. Lukukausimaksujen suuruudet
vaihtelevat osittain tästä syystä. Osittain ne riippuvat siitä, millaisissa
tiloissa opetetaan. Vanhempien on vaikea ymmärtää näitä eroja. Monet vertaavat
lukukausimaksuja myös valtionapua saavien oppilaitosten maksuihin ja vaativat
samalla tasolla pysymistä. Vaikea tilanne syntyi, kun omassa koulussani
tultuani uutena rehtorin tehtävään ensi töikseni nostin opettajien palkat
työehtosopimuksen tasolle ja lukukausimaksut nousivat reippaasti. Oppilaskatoa
ei syntynyt, mutta kiivaita puhelinkeskusteluja kyllä käytiin.
Tilat ovat monessa pienessä musiikkikoulussa
iso ongelma. Opetusta annetaan koululuokissa, joissa pianot eivät vastaa
opetuksen vaatimuksia. Sisäänpääsy kouluille iltaisin on hankalaa. Kaikissa
kouluissa ei ole vahtimestaria, vaan opettaja joutuu hakemaan jokaisen oppilaan
ulko-ovelta. Joskus on vuokrattu opetukseen huonosti soveltuva halpa liiketila.
Mistä saada rahoitusta? Kunnat eivät tule
apuun, valtion tukea ei heru, sponsoreiden löytäminen jatkuvaan rahoitukseen on
mahdotonta. Ainoa tulon lähde ovat vanhempien kukkarot. Nekään eivät ole
pohjattomia. Talous on suurin este sen ihanteen tiellä, että jokainen lapsi
voisi halutessaan harrastaa musiikkia.
Periaatteessa taloudesta vastaa rehtori
yhdessä kannatusyhdistyksen hallituksen kanssa. Hallitus koostuu oppilaiden
vanhemmista. Siellä ei yleensä löydy erityistä talousosaamista. Joskus hallitus
on onnellisen tietämätön asioista ja luottaa taloudenhoitajan ja rehtorin
toimiin sokeasti. Rehtori ja mahdollinen
taloudenhoitaja saavat rauhassa tehdä, mitä haluavat. Olen törmännyt
tilanteeseen, jossa pienen koulun taloudenhoitaja sai työmääräänsä nähden
melkoista palkkaa. Tilitoimisto hoitaisi taloudenpidon murto-osalla tuosta
palkkakulusta. Hallitus ei tiennyt taloudenhoitajan palkkatasoa lainkaan.
Omissa oppilaitoksissani olen järjestänyt
niin, että jokaisessa hallituksen kokouksessa esittelen yksityiskohtaisesti
lähikuukausien tilitapahtumat. Paljonko on tullut lukukausimaksuja, paljonko niistä
on myöhässä. Mitä laskuja olen maksanut, mitä on odotettavissa. Ollaanko
talousarvion tasossa, uhkaako ylitys jossain. Yksi hallituksen jäsenistä on
nimetty talousvastaavaksi. Hänellä on tilinkäyttöoikeus ja hänen tehtävänään on
seurata, mitä minä ja tilitoimisto pankkitilillä puuhaamme. Näin myös hallitus kantaa osansa
talousvastuusta niin kuin heidän kuuluisikin.
No comments:
Post a Comment