Ei asuinrakentamista Kasinon tontille

RYHMÄPUHEENVUORO VALTUUSTOSSA 16.3.2015

Olemme iloisia uudesta keskustan osayleiskaavasta.  Korkea rakentaminen lähellä rautatieasemaa, joukkoliikenteen läheisyyteen on perusteltua. Varsinkin, jos mietimme 50 vuotta eteenpäin. Silloin oletettavasti Järvenpään asukasmäärä on kasvanut paljonkin.  Se miten rakennamme keskustaa nyt säilyy 50 vuotta eteenpäin.

Olemme pettyneitä kaupunginhallituksen päätökseen muuttaa osayleiskaavaa Kasinon tontin osalta. Kh haluaa rakentaa siihen asuinkerrostalon. Se ei tarkoita pelkästään korkeaa rakennusta näköalan esteeksi vaan myös piha-alueen rajaamista ja autojen parkkipaikkoja.

Rantapuisto on kaikkien kaupunkilaisten yhteistä omaisuutta. Se kuuluu 40.000 järvenpääläiselle. Myöskin järvinäkymä tieltä kuuluu meille kaikille. Sitä ei saa peittää kerrostalolla. Tuolle tontille sopii parhaiten matala rakentaminen ja siihen täytyy saada puiston käyttäjiä palvelevia yrityksiä. Kuten kanoottien, vesiliikuntavälineiden, luistinten,

suksien, polkupyörien vuokrausta.

Siksi teenkin muutosehdotuksen pykälän 16 päätösehdotukseen.

§ 16 KESKUSTAN OSAYLEISKAAVAN HYVÄKSYMINEN

MUUTOSEHDOTUS:

Valtuusto päättää hyväksyä keskustan osayleiskaavan kartan merkintöineen ja määräyksineen (päivätty 30.9.2014, tarkistettu 1.12.2014 liitteen I mukaisena sekä ehdotusraportti E:n (päivätty 30.9.2014, täydennetty 1.12.2014, 7.1.2015 ja 4.2.2015) liitteen J mukaisena siten täydennettynä, että ns. Kasinon tontin alueelle sallitaan ainoastaan palvelurakentamista kaavamerkinnällä P.

Kaisa Saarikorpi

Vihreät

TYTTI SOLANTAUS: AVIOLIITTO JA IHMISOIKEUDET

Julkaistu Aamulehdessä Näkökulma-sivulla 8.11.2014
Kirjoitus on blogissani Tytti Solantauksen luvalla. koska hänellä ei vielä ole omaa blogia.



Eduskunta käsittelee kohta avioliittolakia. Sitä odotellessa voi hetkeksi pysähtyä muistelemaan, minkälaisia väittelyjä kohdistui aikanaan mustien ja valkoisten avioliitto-oikeuteen. Mustien ja valkoisten avioliitto oli kielletty Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, samoin satoja vuosia USA:n etelävaltioissa, joissakin 1960- luvulle asti. USA:n oikeudenkäynneistä löytyy perustelut avioliittokiellolle (esim. Loving vs. Virginia, 1967).

Mustien ja valkoisten välisen avioliiton uskottiin vaikuttavan haitallisesti avioliittoinstituutioon, likaavan avioliiton ja rapauttavan yleisen moraalin. Avioliiton nähtiin tarkoittavan instituutiona vain ja ainoastaan samaa rotua olevien ihmisten liittoa. Samantyyppisesti on uutta avioliittolakia vastustavissa puheenvuoroissa rajattu avioliitto koskemaan vain miestä ja naista ja pelätty koko instituution rapautuvan, jos se avataan samaa sukupuolta oleville pareille.

Toinen perustelu koski mustien ja valkoisten välistä seksuaalisuutta. Se nähtiin likaisena, eläimellisenä ja perverttinä. Avioliitto olisi antanut sille lain suojan, minkä ajateltiin horjuttavan seksuaalista moraalia ja olevan vaaraksi uuden sukupolven arvomaailmalle. Etelä-Afrikassa värillisten ja valkoisten seksin kieltävä laki oli nimeltään Immorality Act (moraalittomuuslaki). Suomessa on samaa sukupuolta olevien ihmisten seksuaalisuutta verrattu myös eduskunnassa eläimeen sekaantumiseen.

Kolmas argumentti koski syntyvien lasten ihmisarvoa. Lapset nähtiin biologisesti ala-arvoisina, “sekasikiönä”, joiden lisääntyminen uhkasi sekä rodullista puhtautta että yhteiskuntajärjestystä. Ei siis haluttu alempiarvoisen väestönosan lisääntyvän. Hyvin samantyyppisesti on meillä pelätty jälkikasvun mahdollista homoseksuaalisuutta ja homoseksuaalisuuden lisääntymistä.

Neljättä argumenttia perusteltiin lapsen parhaalla: lapsia kiusattaisi ja heillä olisi poikkeavista vanhemmista johtuvia mielenterveysongelmia ja käyttäytymisen häiriöitä. Nämäkin argumentit ovat hämmentävän tuttuja koskien samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsia. 
Kiusaamisargumentti on itsessään aika merkillinen ja se kompastuu omiin jalkoihinsa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että te ette saa tehdä lapsia, koska meidän lapset kiusaavat teidän lapsianne.

Lasten kehitystä ja mielenterveyttä on tutkittu jo 40 vuoden ajan ja eikä ole löydetty mitään raskauttavia ongelmia. Tutkimustuloksia on pyritty mitätöimään väittämällä tutkimuksia ‘lesbojen tekemiksi’. Jos halutaan mitätöidä tutkimustulokset, on osoitettava itse tutkimuksen puutteet. Leimakirveeseen tarttuminen kertoo asiaperusteiden puuttumisesta. Leimakirveen heiluttelu voi johtaa myös iskuun omaan nilkkaan, kun tutkija nimetään perusteetta homoseksuaaliksi.

Mitä tästä ajatella? Pöydällä ei ehkä olekaan avioliitto, seksuaalisuus tai lapset, vaan vaikeus hyväksyä alempiarvoisena pidetty ihmisryhmä muiden mukaan yhteen yhteiskunnan arvostetuista instituutioista. Näyttää siltä, että loppupeleissä on kyse vain ja ainoastaan ihmisoikeuksista. 

Tytti Solantaus on lastenpsykiatri ja dosentti

ALOITTEENI TAIDEHANKINNOISTA UUTEEN TERVEYSTALOON

 Taidetta hoitolaitoksissa (Arts in Hospital)-hanke alkoi 1990-luvun alussa ­
YK:n ja Unescon aloitteesta ja levisi 18 maahan. Ruotsissa se on osa kansanterveystyötä. Huomattiin, että sairaalat olivat karuja ympäristöjä ja haluttiin elävöittää niitä taiteen ja kulttuurin keinoin. Kulttuuri nähtiin osana hoitotyötä, se on tärkeää sekä potilaille että henkilökunnalle. Ihmisellä on oikeus taiteeseen myös silloin kun kotina on potilassänky.

Prosenttiperiaate tarkoittaa sitä, että taiteen hankkimiseen varataan 1% rakennus- ja peruskorjausmäärärahoista. Taidenäkökulma otetaan mukaan rakennussuunnitelmaan jo varhaisessa vaiheessa, jolloin saadaan aikaan kiinnostavia ja korkeatasoisia visuaalisia tiloja. Samalla julkisten tilojen viihtyisyys paranee ja rakennusten käyttö- sekä taloudellinen arvo kohoaa. Parhaimmillaan myös rakennusten työntekijät, asukkaat tai kävijät pääsevät osallistumaan taideteosten valintaan esittämällä omia toiveitaan.

Prosenttiperiaate sai alkunsa vuonna 1939, jolloin se oli ensimmäisen kerran mietinnässä Suomen eduskunnassa. Seuraavana vuonna eduskunta hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan rakennusten ja ympäristön taiteelliseen parantamiseen varattaisiin 1–2% rakennuskustannuksista.

Toinen maailmansota kuitenkin katkaisi kehityksen.

Prosenttiperiaatteeseen palattiin vuonna 1981, jolloin silloinen kaupunkiliitto suositteli prosenttiperiaatteen käyttöönottoa kaikissa kunnissa. Periaatetta toteutettiinkin useilla paikkakunnilla, kunnes taidehankinnat hiipuivat laman myötä. 

Viime vuosina monet kunnat ovat palanneet prosenttitaiteen pariin. Esimerkiksi Oulu, Helsinki, Salo ja Kotka ovat Turun ohella soveltaneet prosenttiperiaatetta rakennushankkeissaan.

Me allekirjoittaneet toivomme, että uuteen terveystaloon hankitaan taideteoksia potilaiden ja työntekijöiden mielen virkistykseksi. Mahdollisuuksien mukaan hankinnat tulisi tehdä paikallisilta taiteilijoilta.