PEDAGOGISESTA JOHTAMISESTA

”Taiteen perusopetuksen musiikin yleisen oppimäärän mukaisen opetuksen tavoitteena on luoda edellytyksiä hyvän musiikkisuhteen syntymiselle ja musiikin itsenäiselle ja elämänikäiselle harrastamiselle. Tavoitteena on myös tukea aikuisten omaehtoista musiikin harrastamista.

Opetuksen tavoitteet muodostuvat oppilaiden henkilökohtaisten tavoitteiden pohjalta, ja opiskelussa korostuvat musiikin harrastamisen ilo ja oppilaan vapaus toteuttaa itse- ään oman kokemisen ja tekemisen kautta. Opetuksen tulee edistää luovuutta ja sosiaalisia taitoja.

Musiikin yleisessä oppimäärässä on tärkeää yhdessä opiskelu ja oppiminen sekä yhteismusisointi, johon yksilöopetus antaa valmiuksia.

Tehtävänä on kansallisen musiikkikulttuurin säilyttäminen elinvoimaisena sekä sen kehittäminen antamalla opiskelijoille laaja-alaista musiikillista yleissivistystä. Tärkeää on myös vuorovaikutus muiden musiikinopetusta ja muuta taideopetusta antavien oppilaitosten ja tahojen kanssa.”

(Taiteen perusopetuksen
yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005, musiikki)

Musiikkikoulussa, jossa annetaan taiteen perusopetusta yleisen oppimäärän mukaisesti,  pitäisi kouluttaa opettajat aivan uudestaan. Soitonopettajaksi koulutetulla on yleensä toiveena päästä opettamaan lahjakkuuksia, jotka innokkaasti etenevät tasolta toiselle. Heidän omat oppimiskokemuksensa ovat laajan oppimäärän opinnoista. Nämä opettajat tulevat opettamaan myös yleistä oppimäärää. Ja heidän pitäisi ottaa aivan uusi asenne opettamiseen. Ei niin, että jännityksellä odotetaan, millaisin pistein valitun oppilaan saa opetettavakseen, kuinka hän edistyy, kuinka häntä saa kannustaa ammattiopintoihin.

Ajatuksen pitäisikin olla: Tämä lapsi haluaa soittaa. Hyvä on, minä opetan. Viis siitä, kuinka hyvät edellytykset ja lähtökohdat hänellä on.  Mennään yhdessä eteenpäin ja katsotaan, mitä tästä syntyy.

Tällaisen koulun rehtorin pitäisi siirtää nämä ajatukset uusille opettajille.  Jotkut oivaltavat jutun heti. Toisilla se vie aikaa. Ja lopulta on opettajia, jotka eivät vain pääse irti lahjakkuusajattelusta. Jotkut suorastaan pelkäävät irrottautua siitä, että musiikin tekeminen kuuluu musikaalisille. Vähemmän musikaaliset kelpaavat yleisöksi heille.

Yleiseen oppimäärään valmentavat koulut ovat usein pieniä, kannatusyhdistysten ylläpitämiä kouluja. Ne eivät saa valtionapu. Kaikki eivät saa tukea kotikunnaltakaan. Kaikki toiminta rahoitetaan lukukausimaksuilla.  Rahaa ei löydy myöskään opettajien kouluttamiseen.  Opettajat työskentelevät helposti niiden oppien ja ajatusten mukaan, mitkä ovat lähtöisin omista opintoajoista.

Ainoat tilanteet, missä asenteita voi pikkuhiljaa ohjata oikeaan suuntaan, ovat opettajien yhteiset tapaamiset.  Rehtorin täytyy olla vakaasti asiansa takana ja osata selittää koulun arvomaailmaa kerta toisensa jälkeen uskottavasti. Paras tilanne on silloin, kun suurin osa opettajista ymmärtää tehtävänsä ja tukee viestiä.

Susanna Mälkki pelkäsi, että lasten ja nuorten määrätietoinen klassinen musiikkikasvatus rapautuu (HS 8.9.2013). Musiikkiopistoihin laajaa oppimäärää opiskelemaan ajautuu lapsia ja nuoria, joille ei synny intohimoista suhdetta musiikkiin. Heille täytyy etsiä vaihtoehtoisia tapoja selvitä opinnoista, viedä opintoja kevyempään suuntaan. Toisaalta laajan oppimäärän ulkopuolelle jää paljon lapsia, jotka heittäytyvät musiikkiopintoihinsa koko sydämellään, käyttävät harrastukseensa paljon aikaa. Siitä tulee heille elämän tärkein asia. Musiikkiopistojen pääsykokeita täytyisi muuttaa radikaalisti, jotta oikeat oppilaat löytäisivät paikkansa.

Yleinen oppimäärä voi ottaa suojiinsa ne, jotka haluavat harrastaa, mutta eivät välttämättä kurinalaisesti ja päämäärätietoisesti. Myös sopivat opettajat täytyisi saada kumpaankin oppimäärään.  Pedagogisen johtamisen tärkeä osa on myös onnistunut rekrytointi.

Johtaminen muutoksessa

Nykytyöelämässä vaaditaan jatkuvaa uudistumista ja muutosta. Entiset käytännöt eivät enää päde. Täytyy löytää uusia ja parempia. Ja täytyy saada oma työyhteisö omaksumaan ne myös.

Muutosprosessissa tarvitaan maalaisjärkeä. Tietyt vaiheet ovat ennustettavia. Ihmissuhteita, kärsivällisyyttä ja viestintää ei koskaan saisi aliarvioida. Muutos on tunneasia.

Todellinen edistyminen edellyttää koko ryhmän panosta. Kaikilla on tärkeä tehtävä ja jokainen tietää tehtävänsä.

Muutosta ei saa aikaan yksin uusittu opetussuunnitelma tai oppilaitoksen visio ja strategia. Tarvitaan hyvää johtajuutta. Muutos on saatava kaikkien tietoon ja käyttöön. Muutoksesta täytyy tulla uusi toimintakulttuuri.

Muutoksen aikana osallistujien roolit saattavat vaihtua aivan päinvastaisiksi. Se joka aluksi vastusti kovasti ja oli suorastaan muutoksen jarruna, saattaa tutustuttuaan muutokseen perusteellisesti ollakin uskollisin edistäjä. Se, joka ensimmäisenä tuntui olevan tukemassa muutoksessa ja innostuneena mukana, saattaa pettyä muutoksen hitauteen ja epäillä sen mahdollisuuksia.

Uusia toimintatapoja on vaikea ottaa käyttöön, koska niiden mukana hallinnan ja osaamisen tunne aluksi häviää.  Tarvitaan uudenlaista osaamista, eikä voi olla varmaa, miten onnistutaan. Uusi vaatii rohkeutta.

Muutoksessa toimijana oleminen helpottaa sen hyväksymistä. Se, joka katsoo sivusta, eikä pääse itse vaikuttamaan asioihin, vastustaa herkemmin. Muutosprosessi kannattaa suunnitella hyvin ja ulottaa suunnittelu yli sen, kun varsinainen muutos on totta. Miten se saadaan säilytettyä vielä puolen vuoden päästäkin. Kuinka uudessa tilanteessa on aikomus toimia. Pitkä suunnitelma tuo turvallisuuden tunnetta opettajille ja rehtorille. Jokainen tietää, mihin ollaan menossa ja miten sitten toimitaan.

Opettajien mielipiteitä pitää kuulla aidosti. Jos muutosta voidaan käsitellä yhdessä alusta saakka, muutosvastarinnan todennäköisyys vähenee. Uuden kynnyksellä on hyvä aina ensimmäisenä kysyä opettajilta kehittämisideoita ja ajatuksia. Eikä se saa olla näennäistä. Niitä ei pidä sen jälkeen unohtaa, vaan toimivat ideat siirtyvät toteutukseen mahdollisimman pian.

John Kotter ja Holger Rathgeber kertovat kirjassaan Jäävuoremme sulaa, muutos ja menestyminen kaikissa olosuhteissa hauskan tarinan pingviiniyhdyskunnasta, jonka kotina toimiva jäävuori alkaa ilmastonmuutoksen vuoksi sulaa. Se on satu ihmisten johtamisesta.

Muutos uhkaa aina mukavuusaluetta, tuttua ja turvallista elämää. Muutosprosessia yritetään usein selittää järkiperäisesti, luetteloimalla muutoksen vaiheita ja miten niissä pitäisi toimia. Pingviinitarina kertoo niistä samoista asioista sadun ja tunteen tasolla.

John Kotter on kirjoittanut onnistuneesta muutoksesta kirjan Muutos vaatii johtajuutta. Pingviinisatu perustuu tuon kirjan oppeihin. Onnistuneeseen muutokseen kuuluu Kotterin mukaan kahdeksan vaihetta. Vaiheet jakautuvat neljään osaan: lähtökohtiin, päätöksiin, toteuttamiseen ja juurruttamiseen.

Pingviinitarinassa voi tunnistaa oman työyhteisön jäsenet ja heidän reaktionsa uusiin asioihin.

Ensimmäinen tehtävä muutoksen edessä on perustella muutoksen tarve. Aina löytyy niitä, jotka haluaisivat toimimaan entisellä tavalla, eivätkä näe mitään tarvetta muuttaa sitä. Seuraavaksi kerätään ryhmä vetämään muutosta. Ja siinä täytyy olla henkilöitä, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Pingviineistäkin löytyy sadussa joukkojen johtaja, taitava viestittäjä, tiukka analysoija. Kaikkia taitoja tarvitaan, jotta muutos saadaan käyntiin.

Pingviinit luovat muutokselle vision ja strategian. Missä ollaan sitten, kun muutos on valmis. Ja miten sinne päästään. He miettivät tarkasti, millä tavalla tulevaisuus tulee poikkeamaan nykyisyydestä ja millä tavalla se tulevaisuus voidaan toteuttaa.

Sitten onkin ryhmän aika saada  koko pingviiniyhteisö ymmärtämään mihin suunnataan ja millä tavalla. Jokainen valtuutetaan toimimaan. Kaikki halukkaat pääsevät mukaan toteuttamaan visiota. Pingviinijohtaja pyrki löytämään lyhyen aikavälin voittoja ja saa siten pingviinit sitoutumaan pyrkimyksiin. Yksi pingviineistä keksii Sankarien päivän, jonka avulla muutetaan ikiaikaisia tapoja saaliin jaosta. Eikä näitä ideoita suinkaan tee pingviinien johtaja, vaan ideat syntyvät yhteisön jäseniltä. He toteuttavat sitkeästi yhdessä muutoksen toisensa jälkeen, kunnes ovat perillä. Tiedusteluryhmä löytää uuden turvallisen jäävuoren heidän asuinpaikakseen. Ja seuraavana talvena vielä paremman. Visiosta tulee totta.

Viimeisessä vaiheessa juurrutetaan muutos, luodaan uusi kulttuuri. Se tarkoittaa uusien toimintatapojen käyttöön ottamista ja huolehtimista siitä, että paluuta vanhaan ei tapahdu. Lopulta pingviinit siirtyvät paikasta toiseen kuin paimentolaiset. He ovat omaksuneet aivan uuden elämäntavan.

Kirjassa todetaan pingviiniyhdyskunnan johtajasta, että hänen johtajantaitojansa ihailtiin, mutta hän ei antanut ylpeyden muuttua ylimielisyydeksi. Siinä hyvä ohje ihmisjohtajallekin.

Perinteet kuolevat hitaasti, kulttuuri muuttuu vaikeasti myös ihmisyhdyskunnissa. Mutta miksi emme mekin, kun kerran pingviinitkin.

Kotter – Rathgeber (2005): Jäävuoremme sulaa. Muutos ja menestyminen kaikissa olosuhteissa. WSOYpro 2008.

MIKSI PALOASEMA RAKENNETAAN POHJAVESIALUEELLE?

Meillä oli lupajaostossa visainen asia ratkaistavana. Kaupunginvaltuusto on vuonna 2007 kaavoittanut paloaseman tontille, joka on pohjavesialueella. Rakennustarkastaja Jouni Vastamäki on antanut paloasemalle rakennusluvan tänä keväänä. Rakennusluvasta on tullut kolme oikaisuvaatimusta. Valittajat ovat

Tuusulan seudun vesilaitos

Keski-Uudenmaan ympäristökeskus

Uudenmaan ELY-keskus (elinkeino, liikenne ja ympäristö).

Oikaisuvaatimuksissa vedotaan siihen, että

• -       hankkeen rakennussuunnitelmassa tai lupamääräyksissä ei ole esitetty sellaisia pohjavedensuojelutoimenpiteitä, joiden perusteella voisi varmistua rakentamistoimenpiteiden haitattomuudesta pohjavedelle
•  -     ettei pohjaveden korkeutta ole kunnolla tutkittu (putken asentaminen tontille)
• -      hankkeen toteuttaminen vaatii maanrakennuslain mukaisen poikkeamisluvan, vesilain mukaisen luvan poiketa suoja-aluemääräyksestä sekä vesilain mukaisen luvan.

 Tilanteesta on keskusteltu usean eri juristin kanssa (niin minä kuin muutkin). On aivan ilmeistä, että rakennuslupa on kaavan mukainen. On hankala kieltää rakentamista, joka on kaavan valmistelun yhteydessä tarkasti tutkittu ja sopivaksi havaittu. Kaava on aivan selkeä.

-         Maankäyttö- ja rakennuslakiin on sitouduttu.

-         Toiminnanharjoittajalla on velvollisuus selvittää luvantarve, ei rakennusluvan myöntäjällä.

-         Rakennuslupaa varten ei tarvita vesilain mukaista lupaa, sen hakee vasta rakennuttaja, eli kaupunki. Mutta rakennusvalvonnalle sen hakeminen ei kuulu.

-         Pohjaveden tarkkailua varten on alueelle asennettu putki. Ulkopuoliset konsultit tarkkailevat pohjaveden tilannetta.

-          Rakennusluvassa on tavallista tiukemmat vaatimukset rakentamiselle ja suunnittelulle. Siinä vaaditaan erityistä ammattitaitoa suunnittelulta ja ulkopuolista arviointia rakentamisen ajan.

-         Rakentamisen voi estää Keski-Uudenmaan ympäristökeskus tai Uudenmaan ELY-keskus. He voivat myös vaatia rakentajalta vesilain mukaista lupaa.

-         Jos rakentamiselle annetaan lupa jo valitusaikana ja siitä valitetaan hallinto-oikeuteen, se on käsiteltävä muutamassa viikossa. Muuten käsittely saattaisi kestää vuodenkin.

Paloasemalla ei käsitellä vaarallisia aineita. Uhan pohjavedelle voisivat aiheuttaa liian syvään menevä paalutus. Paalutuksen osalta vaaditaan kuitenkin tarkkaa sunnittelua ja tilanteen seuraamista. 

Paloasemalle on huutava tarve. Vanha paloasema on työterveydellisesti sellaisessa kunnossa, että jos uutta ei saada valmiiksi pian, vanhaan on tehtävä merkittävä peruskorjaus. Kaupunki on saamassa myös valtion tukea paloaseman rakentamiseen, jos rakentaminen aloitetaan tämän vuoden puolella.

Näistä syistä kannatin pitkän epäilyn jälkeen rakennusvalvonnan tekemää vastinetta oikaisuvaatimuksiin.

Kaiken varalta etsitään myös muita vaihtoehtoisia paikkoja uudelle paloasemalle. Sekin voi vielä tulla eteen, jos paikka todetaan todellakin sopimattmaksi. Kaavan valmistelun yhteydessä on tultu toiseen tulokseen.

Pro Tuusulanjärvi -aktiivit tapasivat Tuusulanjärvi -seminaarissa 23.5.2013

KAUPUNKIKEHITYSLAUTAKUNNAN KOKOUS 21.5.2013

Iltakouluasiana käytiin Vanhankylänniemen tilannetta.

Lautakunta halusi, että varsinainen niemi säilyy virkistyskäytössä, eikä sinne rtakenneta edes paljon toivottua siirtolapuutarhaa. Haarajoen siirtolapuutarhaa voidaan yleiskaavassa kasvattaa kolminkertaiseksi nykyisestä ja jos siirtolapuutarha halutaan Vanhankylänniemeen, lautakunta toivoi sitä sijoitettavaksi nykyisen terveysaseman toiselle puolelle, ei varsinaiselle virkistysalueelle.

Yhteinen tahto oli kuitenkin selvästi se, että niemi kunnostetaan kaikkien kaupunkilaisten käyttöön ja nimenomaan kaikkien käyttöön. Myös leirintäaluevaihtoehtoa toivottiin vielä selvitettäväksi. Rantaraitti toivottiin rakennettavan pian, jolloin alueelle tulisi miellyttäviä kävelyreittejä pusikoiden sijaan

Terveyskeskuksen ympäristöön hyväksyttiin asuntorakentamista. Asutusta voisi olla tiiviistikin. Peltonäkymää ei pidetty niin tärkeänä, että se pitäisi säilyttää. Enemmän kannatusta sai terveysaseman vanhan osan säilyttäminen. 

Lista-asiat:

 Koivukoski Oy rakentaa Vähänummentielle St. 1:ia vastapäätä teollisuuskiinteistön. Siinä aloittaa toimintansa italialainen yritys, joka rakentaa trukkien ja kaivureiden isoja osia. Yritys työllistää jopa 120 ihmistä. Toiminta käynnistyy noin vuoden kuluttua.

Lepolan Helmen asemakaava hyväksyttiin niin, että siihen lisättiin kattomateriaalitoiveeksi huopakatto. Olin jäävi pykälän kohdalla, koska mieheni on Lepolan Helmen hallituksessa.

 Ravintola Huilin maanvuokrasopimusta jatkettiin. Kaavamuutoksen myötä ravintola voi laajentaa sisätilojaan.

Perhelän kortteliin  keskustaan ja kävelykadun toiselle puolelle määrättiin rakennuskielto kahdeksi vuodeksi. Toiveena on, että omistajat eivät kunnostaisi rakennuksia tässä vaiheessa, kun tarkoitus on saada aikaan kaava, jolla keskustaan saadaan uusia rakennuksia, liiketiloja ja asumista.

VVO:n vuokra-asunnoille ei myönnetty vapautusta aravarajoituksista. Järbvenpäähän tarvitaan lisää vukra-asuntoja, joten entisiä ei voi vapauttaa vapaille markkinoille ja myytäväksi varsinkin, kun uusia ei ole tarkoitus rakentaa tilalle.

Lisäksi saimme kuulla MAL-aiesopimuksen toteutumisesta vuonna 2012. Järvenpään tavoite oli 430 uutta asuntoa, joista 86 vuokra-asuntoa. Tavoite ylitettiin reilusti, kun kaupunkiin rakennettiin 494 asuntoa, joista 115 vuokra-asuntoa. Tänä vuonna näin hyvään tulokseen ei tulla pääsemään.