Total Pageviews

Monday, May 26, 2008

Pikkuviini ja pikkuolut

Ostin pitkästä aikaa Alkosta pienen 0,25 litran viinipullon. Kuivaa valkoviiniä, lempimerkkiäni Casillero del Diablo. Kotimatkalla kauhistuin hintaa, 3,94 euroa. Sehän on melkein 12 euroa normaalikokoisesta viinipullosta ja tämän viinin hinta on kuitenkin 9,99 euroa. Miksi ihmeessä pienemmästä pullosta pitää maksaa niin paljon enemmän? Eikö olisi ihan alkoholipoliittisesti fiksua kannustaa ihmisiä ostamaan pienempiä määriä?

En myöskään ymmärrä, miksi olutpullon koon täytyy olla juuri 0,33 litraa. Minulle sopisi vähän pienempi saunaolut, 0,25 voisi olla tässäkin sopiva koko. Joudun aina kaatamaan loput viemäriin. Isompia pulloja kyllä tehdään, miksi ei pienempiä?

Wednesday, May 21, 2008

Dopingvaalit

Tätä vaalirahoitussotkua seuratessa olen miettinyt, miten vihreät voisivat rahoittaa vaalikampanjansa. Nythän tilanne on se, että joka vaaleissa kisataan samassa sarjassa niiden kanssa, jotka käyttävät dopingia (tässä lajissa sponsorirahaa). He tekevät sen ihan laillisesti ja luvatusti, kunhan vain kertoisivat, paljonko käyttivät ja keneltä saivat. Miten tässä kisassa voivat pärjätä ne, jotka eivät osaa hankkia, ymmärrä hankkia tai saa näitä (sallittuja) aineita mistään?

Ymmärtääkseni tilanteeseen on kolme mahdollista ratkaisua:

1) Vihreät ryhtyvät aktiivisesti ja tarmokkaasti etsimään niitä yrityksiä, ennen kaikkea niitä vauraita liikemiehiä, jotka heidän kampanjaansa voisivat rahoittaa.

2) Muutetaan säännöt sellaisiksi, että kukaan ei saa doupata. Tehdään sille edes rajat.

3) Saadaan äänestäjät ymmärtämään, että vihreät todellakin kampanjoivat omilla rahoillaan, henkilökohtaisilla pankkilainoilla hankituilla. Että se, ettei ole isoa kuvaa joka lehdessä, ei tarkoita pienempää motivaatiota poliittiseen työntekoon tai kyvyttömyyttä yhteisten asioiden hoitamiseen. Se tarkoittaa, ettei tämä ehdokas käytä dopingia. Saadaan äänestäjät huomaamaan vaatimaton vaalikampanja.

Miten se tehdään?

Tuesday, May 13, 2008

Harjoitteluväsymystä

Soittotunnit ovat loppuneet. Viime päivinä olen tavannut oppilaitteni vanhempia. Aina välillä joudun miettimään yhdessä vanhempien kanssa sitä, mitä tehdä silloin, kun lapsi ei halua harjoitella. Pitäisikö soittoharrastus lopettaa?

Minulla ei ole vastausta tuohon kysymykseen. Nuorena oli. Silloin ajattelin omien lasteni kohdalla, että kun kerran on lapsia, jotka haluavat soittaa, miksi juuri minun lasteni, jotka eivät jaksa harjoitella, täytyisi. Aikuinen tyttäreni on nyt vihainen siitä, että annoin hänen luovuttaa niin helpolla. Lapset tarvitsevat vanhempien tukea niin työlään harrastuksen kanssa kuin soittaminen on. Ihan kaikilla soittajilla on aikoja, jolloin ei jaksaisi, eikä se ole kivaa. Niiden aikojen yli täytyy päästä.

Aikuisena olen joutunut samanlaisen asian kanssa tekemisiin kuntosaliharrastukseni kohdalla. Haluan timmin vartalon ja kauniit käsivarret ja vahvat toimivat kädet. Haluan aivan varmasti ja aion saadakin. Silti se kuntosalille lähteminen on usein hyvin hankalaa. Luovutan helposti juuri tämän kerran. Tarvitsen ystävällisen henkilön, joka sanoo: "Menepäs nyt vain, tiedät että siitä seuraa hyvä mieli ja haluat itsekin sitä." Minulla on sellainen, aviomieheni. Siksi tiedän, että se auttaa.

Ei siinä lapsen harjoitteluväsymyksessä ole useinkaan sen kummemmasta asiasta kysymys. Jospa joku vain vähän kiltisti tönäisisi eteenpäin. Jos ei jaksa harjoitella paljon, voisi soittaa edes vähän. Jossain vaiheessa se alkaa taas maistua.

Sunday, May 4, 2008

Tietokoneella lumoutuneena

Aurinko paistaa ja istun sisällä.

Tietokoneella on paha taipumus viekoitella koko päiväksi näppäimistölleen. Mitä olen sitten tehnyt? No, kaikenlaisia lappusia ja lippusia ensi lauantain Järvenpää-päivää varten. "Tule mukaan Järvenpään Vihreisiin", "Tule vihreiden ehdokkaaksi vaaleihin", "Ilmianna hyvä ehdokas" ja esite, jonka takana lyhennelmä vaaliohjelmasta. Ja Maailmanparantajan kahvilan mainos ständiin. Siinäpä vasta puuhaa. Olen myös valmistellut uusia nettisivujani vaaliteemoihin. Siinäkin meni aikaa ja paljon. Olen kirjoitellut sähköposteja. Ja käynyt facebookissa ja laivayhtiöiden sivuilla. Nyt on turta olo.

Kuinkahan monen muun aika kuluu huomaamatta netissä? Mieli muuttuu vähän ankeaksi, kun tunnit kuluvat. Kaikki suunnitelmat ulkoilusta jäivät tänään toteuttamatta. Kesäverhot jäivät vaihtamatta. Voisiko tähän jäädä koukkuun vielä pahemmin?

Pitäisiköhän mennä pussittamaan tammentaimia Järvenpää-päivää varten? Sen voisi tehdä ulkona, jos aurinko vielä sattuu paistamaan.