Total Pageviews

Wednesday, December 26, 2012

Terho Pursiainen: Messias ja Sikamessias

Terho Pursiaisen kirjoitus Helsingin Sanomissa 24.12.2004

Messias ja Sikamessias

Vuodesta toiseen ihmettelen, kuinka joulun kaksi kovin erilaista tarinaa mahtuvat suomalaiseen jouluun sulassa sovussa. Toinen on pelkkä satu. Toinen on legenda. Kertomuksissa on hämmentävän paljon yhteistä. Perusviesti on kuitenkin räikeällä tavalla erilainen. Jos milloinkaan, jouluna kaksi kulttuuria törmää toisiinsa.

Jouluyön legenda kertoo Messiaasta, Jeesus-lapsesta. Paimenet kuuntelevat enkelten konserttia niityllä. Itämaan tietäjät tulevat kumartamaan vastasyntynyttä. Legenda kehottaa ymmärtämään, että elämä on paljon enemmän ja paljon syvempää kuin miltä se näyttää.

Joulun satu kertoo Joulupukista, Korvatunturilla elelevästä porhosta, jonka punapipoinen vakoilurengas tirkistelee huoneisiin verhojen raoista ja raportoi päämajaan pikkuväen käytöksestä kautta maan. Korvatunturin mafia on järjestelmän palveluksessa. Sen tehtävänä on pelotella ja lahjoa lapset tottelemaan. Uunit ovat monissa kodeissa kuumina, kun porsaita uhrataan Sikamessiaalle.

Joulupukkikulttuurissa tottelemistotalitarismiin liittyy tavaranpalvonta, mammonismi. Lapset laskevat, montako yötä on vielä siihen, että päästään käsiksi lahjapaketteihin.

Yksi kulttuurin piirre on simputus. Kaikki aikuiset tietävät, että Joulupukki ei ole totta. Kun lapset varttuvat, he alkavat epäillä. Jopa vuosien ajan usko ja epäusko vuorottelevat tuskallisesti. Aikuiset eivät auta, vaan katselevat naureskellen. Lopulta lapsi varmistuu asiasta. Ei ole tarkoituskaan, että hän rientäisi auttamaan kohtalotovereitaan ja kertoisi totuuden toisille lapsille. Hänen odotetaan liittyvän aikuisten salaliittoon. Hymy suupielessään hän tarkkailee pienempiä lapsia. Milloin he saavat varmuuden totuudesta?

Voiko kukaan kokea olonsa yksinäisemmäksi kuin se lapsi, joka tajuaa, että kaikki muut ovat tienneet, mutta minun on annettu uskoa?

Joulupukki-simputus tuhoaa uskontoa. Kuinka lapsi ei muka yhdistäisi toisiinsa legendaa Messiaasta ja satua Sikamessiaasta? Hänen on ajateltava, että molemmissa on kyse samanlaisesta uskottelemisesta. Lapsen usko Joulupukkiin ei voi romahtaa ilman, että myös legenda menettää uskottavuutensa. Miksi siis nekin vanhemmat, joilla on oma kristillinen vakaumus, pitävät yllä Joulupukki-kulttia? Mikseivät he nouse kapinaan Sikamessiasta vastaan?

Sikamessias vahingoittaa myös yhteiskuntaa. Se opettaa vääriä arvoja. Se viettelee sietämään sitä, että ihmisiä pidetään kurissa ja hallitaan valheella. Se suosii sisäpiirikulttuuria. Sisäpiiri on jokainen piiri, mistä toisia nauretaan ulos. Joulupukki edistää ajatusta, että tärkeintä elämässä on se, kuinka paljon ja mitä saa.

Eikö kritiikkini osu yhtä lailla jouluyön legendaan? Eihän se voi pitää historiallisesti paikkaansa. Silti sitä julistetaan kuin tosiasiaa. Aikuiset ihmiset tietävät – tai ainakin heidän pitäisi tietää – tämän. Miksei asiaa saa sanoa ääneen?

Ihmiset on opetettava ymmärtämään uskonnon äidinkieltä. Elämä on salaisuus, joka ei ole ilmaistavissa arjen kielellä. Siitä on puhuttava vertauksin. Legenda ei ole samanlainen tosiasia kuin aikataulut ja lujuuslaskelmat. Se voi silti olla todempia kuin kovimmatkaan tosiasiat. Se voi olla yhtä tosi kuin runoilijan rakastetulleen kirjoittama runo, joka monin hehkein kuvin täsmentää, kuinka paljon runoilija tätä rakastaa.

Kristillisen kasvatuksen perusongelmana on, kuinka auttaa lasta ymmärtämään uskonnon äidinkieltä sitä mukaa kuin hän edellytyksensä siihen kypsyvät. Jos hän ei opi, hän menettää legendaan kätketyn totuuden.