Järvenpään freonit

Vihreiden valtuustoryhmän jäsen Lassi Markkanen teki maanantain valtuustossa aloitteen tekojääratojen jatkosta. 31 valtuutettua, eli suurin osa, allekirjoitti aloitteen, mutta kukaan muu vihreä ei. Miksi en sitten laittanut nimeäni hyvään hankkeeseen?

Tekojääradan kylmälaitteisto tarvitsee freonia 500 kg. EU kieltää freonin käytön vuoden 2010 jälkeen. Markkanen ja muut allekirjoittajat vaativat, että Järvenpää hakee lisäaikaa kielletyn freonin käytölle.

Toivon, että luistelumahdollisuudet nimenomaan niille lapsille, jotka eivät halua kuulua joukkueisiin tai valmennusryhmiin, lisääntyvät. Toivon kuitenkin myös, että tekojäärataongelma voidaan ratkaista muutenkin kuin vanhan freonia syövän kylmälaitteiston avulla. Ensisijaisesti luvallisin ja ilmastoa säästävin menetelmin. Odotan kevään aikana luvattuja selvityksiä asiasta. Haluan tietää vaihtoehdot.

Yhteystietoja ja kokouspalkkioita

Uusi kaupunginvaltuutettu Pekka Heikkinen (2000+) kertoi Keski-Uusimaan kolumnissaan (5.3.2009), kuinka vaikea kaupungille on saada tiedoksi omia yhteystietojaan tai niitä yhteystietoja, mitkä sinne haluaisi antaa. Vartti-lehden toimittaja Minna Luoma moitti Järvenpään uusia valtuutettuja, koska he eivät ole antaneet julkaista yhteystietojaan. Tosiasiassa meistä lähes jokainen antoi tietonsa ensimmäisessä valtuustokokouksessa. Ne eivät vain siirtyneet moneen viikkoon kaupungin nettisivuille. Ja sitten kun ne lopulta ilmestyivät, sinne pantiin nähtäväksi myös niiden tiedot, jotka eivät antaneet siihen lupaa. Yksi näistä oli poliisi Pekka Heikkinen ja syy varmaankin ihan hyväksyttävä: ammatin vuoksi tietoja ei voi levittää.

Väärän sähköpostiosoitteen takia Heikkinen ei saanut kutsua ensimmäiseen tulevaisuusvaliokunnan kokoukseen. Häneltä on pyydetty anteeksi ja hän on kai anteeksi antanutkin. Mutta outo tunne syntyi toiselle uudelle valtuutetulle, kun Heikkinen ihmetteli, ettei kukaan ole pahoitellut hänelle tapahtunutta kokouspalkkion menettämistä. Pitäisiköhän meidän muiden valiokunnan jäsenten kerätä Heikkiselle menetetty rahasumma omista kokouspalkkioistamme? Se ei taida olla meille kenellekään tärkein asia valiokuntatyöskentelyssä.

Kommentoiminen

Olen saanut postia siitä, että blogikirjoituksiani on ollut hankala kommentoida tähän mennessä. Nyt olen muuttanut asetuksia siten, että kommentoimisen pitäisi olla mahdollista kaikille lukijoille. Jos kommentointi ei edelleenkään toimi, lähetä viesti sähköpostiini, kaisa.saarikorpi[a]vihreat.fi.

Harjoittelulaiskuutta

Olin viikonlopun suzuki-piano-opettajien koulutuksessa. Jouduin kokemaan saman tilanteen kuin lapset joka viikko soittotunnille tullessaan. Pitäisi osata soittaa aina jotain uutta. Haluaisi osata hyvin, olisi mukavaa, jos olisi tehnyt parhaansa.

No, joskus sitä onkin. Joskus harvoin on ehtinyt harjoitella uusia kappaleita ja soittaa ne hyvin.

Yleensä harjoittelu jää viime tippaan, kappaleet eivät suju niin kuin niiden toivoisi sujuvan. Siltä tuntuu oppilaistanikin, kai useimmiten. Halua soittaa on, mutta itsekuri ei riitä jokapäiväiseen harjoittelemiseen. Saisinpa annettua tämän saman innostuneen tunteen oppilaillenikin soittotunnin jälkeen. Tunteen siitä, että nyt, nyt minä aloitan. Ja seuraavalla kurssilla soitan vaikka mitä, ja oi miten hyvin.

Hanasaari A

Järvenpääläiset Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen ovat tehneet upean dokumentin Hanasaaren hiilivoimalan purkamisesta. Elokuva onkin ansiosta päässyt Tampereen lyhytelokuvajuhlien sekä kansainväliseen että kotimaiseen kilpailusarjaan. Toivon Hanasaarelle menestystä. Kuvat olivat hienoja. Muurahaismaiset työkoneet popsimassa suuhunsa tiiliseiniä. Valojen, varjojen ja värien leikkiä. Ja mielenkiintoista oli kuulla elokuvan teosta, esimerkiksi kiipeilyistä korkeaan sähkölaitoksen piippuun (150 metriä!), jossa kamera räpsytteli kuvia 15 sekunnin välein. Ja kameraa piti käydä välillä asentamassa uudestaankin.

Joten, jos menet Tampereelle, käypä katsomassa Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen Hanasaari A (perjantaina 6.3 klo 10.00, Plevna ja lauantaina 7.3 klo 20.00, Plevna). Jos Tampereelle asti pääset, käy katsomassa samalla reissulla myös oman poikani Joonas Rutasen ja hänen ystävänsä Mika Kurvisen yhdessä tekemä fiktiivinen lyhytelokuva The Man in the Middle (torstaina 5.3 klo 10.00 Plevna).

Isättömät isän tytöt

Kävimme katsomassa Olli Kortekankaan oopperan Isän tyttö. Jäi vähän ristiriitainen tunnelma. Musiikki oli monin paikoin ihan mielenkiintoista. Loppukohtauksen virsiteema vain latisti musiikillisesti koko jutun. Näitä nyt on kuultu jo niin paljon. Ehkä siihen oli haluttu koota koko sadan vuoden kaaren melodia-ideat. Ikävästi jäi hankaamaan tuo kohta kuitenkin.

Tarina oli suomalaisen naisen historia vuodesta 1917 vuoteen 2007. Se kerrottiin kolmen naisen elämän kautta. Olihan siinä tuttua. Ja uusi oivalluskin syntyi. Vuonna 1917 syntynyt pikku-Siiri eli ilman isää, koska isä oli sisällissodan haavoittama, ei pystynyt olemaan isänä lapselle. Vuonna 1945 syntynyt Anna eli isättömänä, koska isä kuoli sodassa näkemättä lastaan koskaan. Vuonna 1968 syntynyt Vera ei isättömänä, koska vanhemmat erosivat ja isä alkoholisoitui. Isättömien suomalaisten lasten ketju, kolmanteen polveen saakka. Jokohan se voisi päättyä?

Kuntakieltä

Olin eilen KUUMA-kuntien luottamushenkilöille tarkoitetussa koulutuksessa Keravan Keuda-salissa. Sali oli täynnä, tunnelma innostunut. Järvenpäästä oli 26 osallistujaa ja niistä 11 vihreää! Ollaanpas me innokkaita. Vai tietämättömiäkö vain?

Keravan kehitysjohtaja Harri Nikander käytti hyvän puheenvuoron. Mutta. Kirjoitin puheenvuoron kuluessa muistiin sanoja, joiden merkitystä en ymmärrä:

*muutosjohtaminen
*strategia (miten se eroaa suunnitelmasta?)
*prosessi
*tahtotila

Näihin täytyy siis tottua ja oppia ymmärtämään, mistä puhutaan, kun näistä puhutaan. Tuommoiset sanat helposti peittävät sisällön. Puhuvatko keskusteluun osallistujat varmasti edes samasta asiasta?

No, kohta kai minäkin osaan, enkä varmaan sitten enää ihmettele, mistä puhutaan.