Total Pageviews
Saturday, May 8, 2010
Wednesday, April 21, 2010
Piin elämä
Luin aluksi hitaasti ja lopuksi vauhdikkaasti Yann Martelin kirjan Piin elämä. Ihastuttava kirja kertoo erityisesti tarinan kertomisesta. Jälkimauksi jäi hyvä mieli siitä, että oli saanut lukea hyvän tarinan. Mutta mikä siinä oli totta, mikä valetta, mikä liioittelua? Oikeastaan sillä ei ole väliä, vaikka se lopussa jäikin vaivaamaan.
Päähenkilö Pii Patel kääntyy kirjan alkuvaiheissa kolmeen uskoon, hindu-uskoon, kristinuskoon ja islamiin. Ajatuksia herättävä alkuasetelma. Miksei? Pii toteuttaa määrätietoisesti kaikkien uskontojensa ulkoisia hartaus- ja käyttätymissääntöjä. Mutta hänen kertomassaan tarinassa päästään pienissä vihjeissä uskontojen syvempiin sisältöihin. Harmitti, etten tunne islamia ja hindulaisuutta tarkemmin. Monet pikkujutut jäivät varmasti huomaamatta.
Tarina, jonka hän kertoo haaksirikkoutumisestaan, sisältää elementtejä kaikista näistä uskonnoista. Mutta vain etäisesti, siten, että lukija saa ilahtuneena oivaltaa. Tämähän on Nooan arkki, tämähän on paratiisista karkoittaminen, tämä liittyy hindulaisuuden syömiskäytäntöihin.
Kirja täynnä tarinan kertomisen taitoa ja tarinan kuulemisen nautintoa.
Martel, Yann 2003: Piin elämä. Käännös: Helena Butzow. [Alkup. Life of Pii 2001].Tammi.
Päähenkilö Pii Patel kääntyy kirjan alkuvaiheissa kolmeen uskoon, hindu-uskoon, kristinuskoon ja islamiin. Ajatuksia herättävä alkuasetelma. Miksei? Pii toteuttaa määrätietoisesti kaikkien uskontojensa ulkoisia hartaus- ja käyttätymissääntöjä. Mutta hänen kertomassaan tarinassa päästään pienissä vihjeissä uskontojen syvempiin sisältöihin. Harmitti, etten tunne islamia ja hindulaisuutta tarkemmin. Monet pikkujutut jäivät varmasti huomaamatta.
Tarina, jonka hän kertoo haaksirikkoutumisestaan, sisältää elementtejä kaikista näistä uskonnoista. Mutta vain etäisesti, siten, että lukija saa ilahtuneena oivaltaa. Tämähän on Nooan arkki, tämähän on paratiisista karkoittaminen, tämä liittyy hindulaisuuden syömiskäytäntöihin.
Kirja täynnä tarinan kertomisen taitoa ja tarinan kuulemisen nautintoa.
Martel, Yann 2003: Piin elämä. Käännös: Helena Butzow. [Alkup. Life of Pii 2001].Tammi.
Monday, April 12, 2010
Sähköiseen laskutukseen siirtyminen
Useat kaupungit ovat siirtyneet sähköiseen laskutukseen.
Se on mahdollista esimerkiksi Itellan palveluna Netpostin kautta. Tätä vaihtoehtoa käyttävät mm. Helsinki, Kokkola, Kuopio, Imatra, Salo, ja Uusikaupunki.
Paljon käytetty vaihtoehto on pankkien e-laskutus. Tämän tavan ovat valinneet esimerkiksi Espoo, Helsinki, Iisalmi, Kouvola, Lohja, Tampere, Uusikaupunki ja Vantaa.
Sähköinen laskutus on ympäristö- ja asiakasystävällinen tapa. Paperin kulutus vähenee ja laskujen maksu tulee helpommaksi. Maksetut laskut ja palkkalaskelmat säilyvät varmassa paikassa sähköisessä arkistossa kuusi vuotta.
Sähköinen laskutus tuo kaupungille taloudellista säästöä, kun paperinkulutus vähenee ja manuaalisia työvaiheita laskutusprosessista karsiutuu pois. Yhden paperisen laskun vastaanotto- ja käsittelykustannusten on väitetty olevan jopa 30 euroa. Verkkolaskua käytettäessä laskutus sujuu aiempaa nopeammin, virheiden määrä vähenee, laskuja ei katoa niin paljon kuin ennen ja postikulut pienenevät. On laskettu, että verkkolaskun avulla on mahdollista säästää jopa 90 prosenttia laskujen käsittelyn kokonaiskuluissa.
Yhä useammat kuluttajat ovat siirtyneet vastaanottamaan verkkolaskuja. Tulevaisuudessa sähköiseen laskutukseen siirtyminen on aivan välttämätöntä.
Ehdotamme, että Järvenpään kaupunki siirtyy mahdollisimman pian käyttämään sähköistä laskutusta. Sähköisen laskutuksen piiriin tulee saada myös muut seudullisen talouspalvelun käyttäjät.
Järvenpäässä 12.4.2010 tekemäni valtuustoaloite
Se on mahdollista esimerkiksi Itellan palveluna Netpostin kautta. Tätä vaihtoehtoa käyttävät mm. Helsinki, Kokkola, Kuopio, Imatra, Salo, ja Uusikaupunki.
Paljon käytetty vaihtoehto on pankkien e-laskutus. Tämän tavan ovat valinneet esimerkiksi Espoo, Helsinki, Iisalmi, Kouvola, Lohja, Tampere, Uusikaupunki ja Vantaa.
Sähköinen laskutus on ympäristö- ja asiakasystävällinen tapa. Paperin kulutus vähenee ja laskujen maksu tulee helpommaksi. Maksetut laskut ja palkkalaskelmat säilyvät varmassa paikassa sähköisessä arkistossa kuusi vuotta.
Sähköinen laskutus tuo kaupungille taloudellista säästöä, kun paperinkulutus vähenee ja manuaalisia työvaiheita laskutusprosessista karsiutuu pois. Yhden paperisen laskun vastaanotto- ja käsittelykustannusten on väitetty olevan jopa 30 euroa. Verkkolaskua käytettäessä laskutus sujuu aiempaa nopeammin, virheiden määrä vähenee, laskuja ei katoa niin paljon kuin ennen ja postikulut pienenevät. On laskettu, että verkkolaskun avulla on mahdollista säästää jopa 90 prosenttia laskujen käsittelyn kokonaiskuluissa.
Yhä useammat kuluttajat ovat siirtyneet vastaanottamaan verkkolaskuja. Tulevaisuudessa sähköiseen laskutukseen siirtyminen on aivan välttämätöntä.
Ehdotamme, että Järvenpään kaupunki siirtyy mahdollisimman pian käyttämään sähköistä laskutusta. Sähköisen laskutuksen piiriin tulee saada myös muut seudullisen talouspalvelun käyttäjät.
Järvenpäässä 12.4.2010 tekemäni valtuustoaloite
Myllytien, Valtuustokadun ja Seutulantien risteys
Myllytien, Valtuustokadun ja Seutulantien risteys on luultavasti yksi vaarallisimpia Järvenpäässä tällä hetkellä. Ainakin siellä ylitetään katua villillä tavalla. Ja näitä villejä ovat etupäässä koululaiset. Risteyksen kautta lapset siirtyvät koulun jälkeen esimerkiksi kirjastoon, kuvataidekouluun, soittotunneille ja teatterikerhoon.
Nykyisin suojatiet on sijoitettu niin, että jalankulkija ja pyöräilijä joutuu päästäkseen suoraan eteenpäin tekemään yhden kadunylityksen sijaan kolme. Hän kävelee ensin 50 metriä oikealle, sitten suoraan ja taas 50 metriä vasemmalle.
Kun risteys nyt uudistetaan, toivon, että siinä otetaan huomioon ensisijaisesti jalankulkijan ja pyöräilijän näkökulma. Mahdollisimman helppo ja turvallinen eteneminen jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Autolla on helppo kiertää vähän kauempaakin.
Samaa periaatetta toivon käytettävän tulevaisuudessa kaikissa risteyspaikoissa Järvenpäässä. Suunnitellaan risteykset ennen kaikkea jalankulkijan ja seuraavaksi pyöräilijän kannalta.
Valtuustopuheenvuoro 12.4.2010
Nykyisin suojatiet on sijoitettu niin, että jalankulkija ja pyöräilijä joutuu päästäkseen suoraan eteenpäin tekemään yhden kadunylityksen sijaan kolme. Hän kävelee ensin 50 metriä oikealle, sitten suoraan ja taas 50 metriä vasemmalle.
Kun risteys nyt uudistetaan, toivon, että siinä otetaan huomioon ensisijaisesti jalankulkijan ja pyöräilijän näkökulma. Mahdollisimman helppo ja turvallinen eteneminen jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Autolla on helppo kiertää vähän kauempaakin.
Samaa periaatetta toivon käytettävän tulevaisuudessa kaikissa risteyspaikoissa Järvenpäässä. Suunnitellaan risteykset ennen kaikkea jalankulkijan ja seuraavaksi pyöräilijän kannalta.
Valtuustopuheenvuoro 12.4.2010
Friday, April 2, 2010
Kahdeksan surmanluotia
Kiirastorstai-iltana olimme Lahdessa Teatteri Vanha Jukossa katsomassa Kahdeksan surmanluotia.
Erittäin kunnianhimoinen yritys vapaalta teatteriryhmältä. Ja monin paikoin hyvin onnistunutkin. Ohjaaja yritti valottaa suomalaisten koulusurmien taustaa ja selittää sitä vuoden 1918 sodasta asti voimassa olevasta väkivallan kulttuurilla. Suomalaisella väkivallan kulttuurilla. Ja iso tekijä suomalaisissa väkivallan teoissa on alkoholi. Tie 1918 sodasta Pihtiputaan kahdeksan surmanluodin kautta koulusurmaajien luoteihin.
Alkoholi vetäisi teatteriesityksessä pääroolin. Ja juuri alkoholinkäytön kuvaus oli epäonnistunein, epäuskottavin osuus. Musiikkiesityksiä oli paljon. Näyttelijät olivat loistavia laulajia ja soittajia. Mutta musiikkinumerot myös venyttivät esitystä.
Heikoin puoli esityksessä oli pituus. Kolme tuntia ja 20 minuuttia, 15 minuutin väliaika. Se on liikaa. Karsia olisi pitänyt uskaltaa.
Mutta mieleen tämä esitys jäi elämään. Siitä on keskusteltu miehen kanssa jo oneen otteeseen. Miten tämän menon saa loppumaan?
Erittäin kunnianhimoinen yritys vapaalta teatteriryhmältä. Ja monin paikoin hyvin onnistunutkin. Ohjaaja yritti valottaa suomalaisten koulusurmien taustaa ja selittää sitä vuoden 1918 sodasta asti voimassa olevasta väkivallan kulttuurilla. Suomalaisella väkivallan kulttuurilla. Ja iso tekijä suomalaisissa väkivallan teoissa on alkoholi. Tie 1918 sodasta Pihtiputaan kahdeksan surmanluodin kautta koulusurmaajien luoteihin.
Alkoholi vetäisi teatteriesityksessä pääroolin. Ja juuri alkoholinkäytön kuvaus oli epäonnistunein, epäuskottavin osuus. Musiikkiesityksiä oli paljon. Näyttelijät olivat loistavia laulajia ja soittajia. Mutta musiikkinumerot myös venyttivät esitystä.
Heikoin puoli esityksessä oli pituus. Kolme tuntia ja 20 minuuttia, 15 minuutin väliaika. Se on liikaa. Karsia olisi pitänyt uskaltaa.
Mutta mieleen tämä esitys jäi elämään. Siitä on keskusteltu miehen kanssa jo oneen otteeseen. Miten tämän menon saa loppumaan?
Tunnisteet:
Kahdeksan surmanluotia,
Teatteri Vanha Juko
Monday, March 15, 2010
Pelastetaan taas Tuusulanjärvi
Tuusulanjärvi vieraili Maailmanparantajan kahvilassa torstaina 11.3. Keskustelussa olivat mukana Jaana Hietala Keski-Uudenmaan Vesiensuojelun kuntayhtymästä, kansanedustaja Timo Juurikkala ja kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen.
Olin itse mukana Pro Tuusulanjärvi -liikkeen perustamisessa kesällä 1998. Edellisenä kesänä oli paha sinileväkesä ja järvi oli yhtä keltaista kokkaretta ja haisi. Monet ihmiset olivat ajatelleet ihan samaa asiaa: järvelle täytyy tehdä jotain.
Muistan vielä, kuinka neljän naisen kesken istuimme kapakassa ja päätimme, että haemme lähiyrityksistä sponsoreita, keräämme miljoona markkaa rahaa ja ojennamme ne kunnanisille saatteella:
-Pelastakaa tällä Tuusulanjärvi.
Ensin kuitenkin kerättiin nimiä adressiin järven puolesta. Melkein 9000 nimeä saatiin kokoon kesän aikana. Keski-Uusimaa –lehti julkaisi ilmaiseksi kolme koko sivun mainosta, joihin keräsimme tunnettujen henkilöiden allekirjoituksia.
Kansanjuhlassa Tuusulan torilla lokakuussa 1998 ojensimme adressin silloiselle ympäristöministerille Pekka Haavistolle. Samalla saimme kuulla, että valtio tulee tukemaan järven kunnostusta kahdella miljoonalla markalla. Ja Järvenpään kaupunki, Tuusulan kunta ja vesiensuojelun kuntayhtymä antavat kolme miljoonaa markkaa. Siitä alkoi järven kunnostus.
Erkki Kukkonen kertoi järven merkityksestä itselleen ja järvenpääläisille. Ulkoilumahdollisuuksista, uimarannoista, purjehdusmahdollisuuksista, luistinradoista, hiihtoladuista. Lisäksi järveen liittyy paljon alueen kulttuuria, taiteilijoita ja tapahtumia.
Jaana Hietala kertoi, että nyt, reilun kymmenen vuoden kuluttua, ravinnekuormitusta ei kuitenkaan ole saatu vähennettyä. Hoitotoimet pitävät aika hyvin kyllä levät kurissa. Ja hapetus pitää huolen siitä, että fosfori pohjan sedimenttikerroksista ei nouse veteen. Pahin ongelma on kuitenkin se, ettei ulkoista kuormitusta ole saatu vähennettyä riittävästi. Kosteikot tuovat apua tilanteeseen, mutta maatalouksien päästöt järveen ovat liian suuret. Sateiden valumat tuovat järveen viisi kertaa enemmän ravinteita. Kuivana kesänä järvi on paremmassa kunnossa.
Timo Juurikkala on tutustunut Itämeren tilanteeseen. Siellä asutuksen ja teollisuuden jätevedet ovat jo paremmassa kunnossa, mutta maatalouden päästöt ovat edelleen ongelma. 80 prosenttia päästöistä tulee 20 prosentin alalta peltopinta-alasta. Itämeren suojelusta vallitsee yhteinen ymmärrys eduskunnassa. Toimenpiteisiin ryhdytään ja kaikki näkevät sen tärkeyden.
Mitä sitten voidaan tehdä?
Jaana Hietala totesi, että kuormitus täytyy saada kuriin. Tulvapellot kokonaan pois käytöstä. Uusien asutusalueiden kaavoituksessa pitää ottaa huomioon se, ettei järvelle tule rasitetta.
Viljelijät pitäisi saada mukaan järven kunnostukseen. Tehokalastusta ja hoitokalastusta pitäisi saada tehdä (jotkut kalastuskunnat estävät vesialueillaan tehokalastuksen). Hapetus on järvelle välttämätön, imeytysalueita ja kosteikkoja tarvitaan lisää. Tuusulanjoen rannoille pitäisi saada suojavyöhykkeet. Haja-asutus pitäisi saada vesihuollon piiriin.
Timo Juurikkala kertoi, että 70 prosenttia rasituksesta on pelloilta valuvasta ravinnekuormasta. Erityishuomio pitäisi suunnata viljelijöihin. Pitää löytää tapoja, joihin maanviljelijät lähtevät mukaan. Niitä voisivat olla lajikemuutokset (esim. vehnän lisääntynyt kasvatus lisää fosforikuormaa), ravinnetaseet käyttöön, tilakohtainen neuvonta. Teollisuus on pannut päästöjä kuriin, vaikka siitä tulee lisäkustannuksia.
Juurikkala kertoi myös, että Saaristomeren alue on pilottikohteena Itämeren kunnostamisessa. Se on savipohjainen alue kuten Tuusulanjärvikin. Juurikkala huomasi, että Tuusulanjärven voisi yhdistää pilottiin sisävesi-esimerkkinä. Hän teki ideastaan lehdistötiedotteenkin heti seuraavana päivänä ja lupasi viedä asiaa eteenpäin.
Erkki Kukkonen piti tärkeänä ilmastusta. Fosofori valuu Halosenniemen edustalle ja painuu pohjasedimenttiin. Jos happi loppuu, fosfori nousee sedimentistä ja pilaa veden laadun. Toinen välttämätön toimi on hoitokalastus. Täytyy saada lisää laskeutusaltaita, joihin pelloilta valuva ravinne kerätään. Salaojaputket ja niiden suut, joista ravinteet laskeutuvat, pitää myös suojata.
Kukkonen toivoi, että nousisi uusi kansanliike Tuusulanjärven puolesta.
Se on meidän tehtävämme. Kuka lähtee mukaan?
Olin itse mukana Pro Tuusulanjärvi -liikkeen perustamisessa kesällä 1998. Edellisenä kesänä oli paha sinileväkesä ja järvi oli yhtä keltaista kokkaretta ja haisi. Monet ihmiset olivat ajatelleet ihan samaa asiaa: järvelle täytyy tehdä jotain.
Muistan vielä, kuinka neljän naisen kesken istuimme kapakassa ja päätimme, että haemme lähiyrityksistä sponsoreita, keräämme miljoona markkaa rahaa ja ojennamme ne kunnanisille saatteella:
-Pelastakaa tällä Tuusulanjärvi.
Ensin kuitenkin kerättiin nimiä adressiin järven puolesta. Melkein 9000 nimeä saatiin kokoon kesän aikana. Keski-Uusimaa –lehti julkaisi ilmaiseksi kolme koko sivun mainosta, joihin keräsimme tunnettujen henkilöiden allekirjoituksia.
Kansanjuhlassa Tuusulan torilla lokakuussa 1998 ojensimme adressin silloiselle ympäristöministerille Pekka Haavistolle. Samalla saimme kuulla, että valtio tulee tukemaan järven kunnostusta kahdella miljoonalla markalla. Ja Järvenpään kaupunki, Tuusulan kunta ja vesiensuojelun kuntayhtymä antavat kolme miljoonaa markkaa. Siitä alkoi järven kunnostus.
Erkki Kukkonen kertoi järven merkityksestä itselleen ja järvenpääläisille. Ulkoilumahdollisuuksista, uimarannoista, purjehdusmahdollisuuksista, luistinradoista, hiihtoladuista. Lisäksi järveen liittyy paljon alueen kulttuuria, taiteilijoita ja tapahtumia.
Jaana Hietala kertoi, että nyt, reilun kymmenen vuoden kuluttua, ravinnekuormitusta ei kuitenkaan ole saatu vähennettyä. Hoitotoimet pitävät aika hyvin kyllä levät kurissa. Ja hapetus pitää huolen siitä, että fosfori pohjan sedimenttikerroksista ei nouse veteen. Pahin ongelma on kuitenkin se, ettei ulkoista kuormitusta ole saatu vähennettyä riittävästi. Kosteikot tuovat apua tilanteeseen, mutta maatalouksien päästöt järveen ovat liian suuret. Sateiden valumat tuovat järveen viisi kertaa enemmän ravinteita. Kuivana kesänä järvi on paremmassa kunnossa.
Timo Juurikkala on tutustunut Itämeren tilanteeseen. Siellä asutuksen ja teollisuuden jätevedet ovat jo paremmassa kunnossa, mutta maatalouden päästöt ovat edelleen ongelma. 80 prosenttia päästöistä tulee 20 prosentin alalta peltopinta-alasta. Itämeren suojelusta vallitsee yhteinen ymmärrys eduskunnassa. Toimenpiteisiin ryhdytään ja kaikki näkevät sen tärkeyden.
Mitä sitten voidaan tehdä?
Jaana Hietala totesi, että kuormitus täytyy saada kuriin. Tulvapellot kokonaan pois käytöstä. Uusien asutusalueiden kaavoituksessa pitää ottaa huomioon se, ettei järvelle tule rasitetta.
Viljelijät pitäisi saada mukaan järven kunnostukseen. Tehokalastusta ja hoitokalastusta pitäisi saada tehdä (jotkut kalastuskunnat estävät vesialueillaan tehokalastuksen). Hapetus on järvelle välttämätön, imeytysalueita ja kosteikkoja tarvitaan lisää. Tuusulanjoen rannoille pitäisi saada suojavyöhykkeet. Haja-asutus pitäisi saada vesihuollon piiriin.
Timo Juurikkala kertoi, että 70 prosenttia rasituksesta on pelloilta valuvasta ravinnekuormasta. Erityishuomio pitäisi suunnata viljelijöihin. Pitää löytää tapoja, joihin maanviljelijät lähtevät mukaan. Niitä voisivat olla lajikemuutokset (esim. vehnän lisääntynyt kasvatus lisää fosforikuormaa), ravinnetaseet käyttöön, tilakohtainen neuvonta. Teollisuus on pannut päästöjä kuriin, vaikka siitä tulee lisäkustannuksia.
Juurikkala kertoi myös, että Saaristomeren alue on pilottikohteena Itämeren kunnostamisessa. Se on savipohjainen alue kuten Tuusulanjärvikin. Juurikkala huomasi, että Tuusulanjärven voisi yhdistää pilottiin sisävesi-esimerkkinä. Hän teki ideastaan lehdistötiedotteenkin heti seuraavana päivänä ja lupasi viedä asiaa eteenpäin.
Erkki Kukkonen piti tärkeänä ilmastusta. Fosofori valuu Halosenniemen edustalle ja painuu pohjasedimenttiin. Jos happi loppuu, fosfori nousee sedimentistä ja pilaa veden laadun. Toinen välttämätön toimi on hoitokalastus. Täytyy saada lisää laskeutusaltaita, joihin pelloilta valuva ravinne kerätään. Salaojaputket ja niiden suut, joista ravinteet laskeutuvat, pitää myös suojata.
Kukkonen toivoi, että nousisi uusi kansanliike Tuusulanjärven puolesta.
Se on meidän tehtävämme. Kuka lähtee mukaan?
Subscribe to:
Posts (Atom)