Epätasa-arvoa luottamuspaikkojen jaossa

Luottamuspaikkoja ei saatu jaettua vieläkään. Nais- ja miestasapainoa ei syntynyt, joten neuvottelut jatkuvat tammikuussa. Se on ikävää. Innokkaat uudet tulokkaat joutuvat odottamaan pitkään ennen kuin saavat kuulla, mikä luottamustehtävä heille aukeaa. Siinä ehtii into laantua.

Kummalliselta tuntuu, ettei muissa puolueissa löydy yhtä paljon miehiä ja naisia tehtäviin. Parhaiten tasajaossa taitavat onnistua kaksitonniset. Vihreät yrittivät jakaa tehtävät mahdollisimman tasan, mutta moneen lautakuntaan ja kaupunginhallituksen varajäsenpaikalle joudutaan vaihtamaan mies naiseksi. Kokoomuksen, keskustan ja demareiden nais/mies-tasapaino on 40 prosenttia paikoista naisille ja 60 prosenttia miehille. Meillä menee toisin päin, 40 prosenttia paikoista menee miehille ja 60 prosenttia naisille. Kaikkien kai pitäisi yrittää päästä mahdollisimman lähelle 50/50 -tilannetta. Siitä huolimatta, kun naispaikkaa tarvitaan, se halutaan meiltä. Meidän pitäisi muuttaa nais/mies -suhdetta vielä enemmän epätasapainoon.

Mitä paikkoja saavat muiden puolueiden naiset? Nostakaa meteli tästä epäkohdasta!

Hyvä äiti ja paha äiti

Äiti-teema jatkuu. Luin Heidi Köngäksen romaanin Jokin hänessä. Kirja kertoo tytöstä, jonka äiti on jättänyt jo pienenä siskon kasvatettavaksi. Monta vuotta väliaikaisesti, lopulta kokonaan. Toinen äiti oli niin hyvä ja huolehtivainen, ruokaa laittava ja vaatteista piittaava. Oikea äiti halusi vain juhlia ja pukeutua kauniisti ja matkustella ja seurustella ja olla rakastettu. Monta kertaa olen tuntenut itseni enemmän siksi pahaksi vieraaksi äidiksi. Oli helppo ymmärtää, kun elämän monien puolien yhdistäminen oli niin vaikeaa. Miten olla äiti ja samalla elämän moninaisuuteen sukeltava seikkailija?

Köngäs, Heidi 2008: Jokin hänessä. Otava.

Pettymys äidiksi

Menimme Kansallisteatterin Omapohjaan katsomaan libanonilaisen kirjailijan Wajdi Mouawadin näytelmää Poltto.

Tiesin sen verran tarinasta, että odotin välien selvittelyä äidin kanssa ja olin valmis heittäytymään siihen mukaan sydämeni pohjasta. Omista välien selvittelyistä on jo kauan, mutta silti se aina koskettaa ja kiinostaa. Nyt taidan selvitellä siinä samalla omaa äitinä selviämistäni. Tyttäreni Maria oli mukana.

Näytelmä oli pettymys. Se oli salapoliisitarina siitä, mitä äidille oli tapahtunut. Lapset selvittivät äitinsä menneisyyttä tämän kuoleman jälkeen. Ja äidillehän oli tapahtunut kauheita, siksi hän hiljeni ja käänsi selkänsä lapsilleen.

Minä haluaisin aina uudestaan ymmärtää, miksi äiti kääntyy pois päin silloinkin, kun ei tapahdu kauheita? Vai onko aina tapahtunut jotain kauheaa, jotain, mitä ei itse muista tai ymmärrä niin pahaksi? Ja ymmärtääkö äiti itse? Ovatko äidit aina pettymyksiä lapsilleen?

Wajdi Mouawad: Poltto. Kansallisteatterin Omapohja

Kaupunginvaltuutetuksi ihan omilla äänilläni

Tarkastuslaskenta osoitti, että minulla oli sittenkin yksi ääni enemmän kuin Olli Kamusella. Niinpä arpaa ei tarvittu, vaan minusta tuli kaupunginvaltuutettu ihan omilla äänilläni. Tarkemmin sanottuna kyllä äänestäjieni äänillä ja vain se yksi ratkaiseva ääni oli omani.

Kiitos kaikille!

Arpajaisonnea tarvitaan

Vaalit ovat ohi. Järvenpään Vihreät saivat huikean vaalivoiton, neljä valtuustopaikkaa muuttui seitsemäksi.

Omaa paikkaani saan jännittää vielä keskiviikkoiltaan saakka. Valtuustopaikka jäi yhdestä äänestä kiinni. Niinpä minulla ja Olli Kamusella on molemmilla 122 ääntä ja arpa ratkaisee, kummasta meistä tulee valtuutettu ja kummasta varavaltuutettu. Olisi niin mukava taas palata arkeen. Mutta se ei onnistu ihan vielä.

Kampanja päättyi

Tänään oli viimeinen toripäivä ja ihmisten kohtaamiset. Tapasin peräti kaksi ihmistä, jotka olivat saaneet minut ykköseksi vaalikoneessa. Olihan se mukavaa, vaikka vaalikone on mielestäni hyvin keinotekoinen tapa valita ehdokas. Vastaukset eivät ole ollenkaan yksiselitteisiä. Ja kysymykset koskevat usein asioita, jotka eivät edes ole niitä tärkeimpiä. Mutta saahan siitä jotain viitettä ehdokkaan ajattelusta. Varsinkin jos jaksaa lukea myös perustelut.

Viimeiset esitteet on jaettu. Vaalirauha alkoi nyt.

Aion huomenna mennä kirjamessuille Helsinkiin. Sieltä tulen ravintola Huiliin vihreiden vaalivalvojaisiin. Koti on aika hurjassa kunnossa. Kohta alkaa taas tavallinen arki.

Tämä vaalikampanja oli kiva kokemus. Vihreiden ehdokkaat ovat kiva porukka. Siinä joukossa oli hauskaa tehdä kampanjaa. Näiden ihmisten kanssa on hyvä lähteä tekemään vihreää politiikkaa Järvenpäässä seuraavalla valtuustokaudella. Jotkut joukkueestamme pääsevät valtuustoon, osa paneutuu lautakuntatyöskentelyyn. Me olemme hyvä tiimi.

Subjektiivinen hoitopaikkaoikeus lapsille ja vanhuksille

Ihminen tarvitsee erityistä hoitoa ja huolenpitoa elämänsä ensimmäisinä vuosina, mutta samalla tavalla viimeisinään.

Lapselle kuuluu järjestää hoitopaikka kotikaupungissaan. Hoitopaikka pitää voida aina valita lapsen edun mukaisesti. Kotihoitoa pitää tukea, niin että se on todellinen vaihtoehto silloin, kun se on perheelle mahdollista ja lapselle hyväksi. Päivähoitoryhmien pitää olla riittävän pieniä ja niissä täytyy olla tarpeeksi hoitavia käsipareja ja kuuntelevia korvia

Vanhukset tarvitsevat samanlaisen subjektiivisen hoitopaikan mahdollisuuden kuin lapsetkin. Heitä on autettava elämään omassa kodissaan niin kauan kuin se on heidän oman etunsa mukaista. Mutta jokaisella vanhuksella täytyy olla oikeus palvelutalopaikkaan tai laitospaikkaan silloin kuin sitä tarvitaan ja se on hänelle parempi vaihtoehto. Vanhusten hoitoon tarvitaan tarpeeksi sekä käsiä että korvia, kotiin ja laitoksiin.

Järjestetään siis subjektiivinen hoitopaikkaoikeus lapsille ja vanhuksille.