Otsikko tämän päivän kaupunginhallituksen esityslistasta menee kokonaisuudessaan näin:
Päätös yksityisen perusopetuksen aloittamiseen maksettavan rahoituksen johdosta vuodelle 2010 tehdyn kunnan peruspalvelujen vähennyksen myöntämisen kumoamisesta.
En ymmärrä otsikon perusteella ollenkaan, mistä on kysymys. Toivottavasti otsikon tekijä ymmärtää ja osaa selittää.
Monday, December 20, 2010
Monday, December 13, 2010
Sunday, December 5, 2010
Taideopetus peruskouluun
takaisin
Taiteen kokeminen ja tekeminen on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää. Jokaisen lapsen ja aikuisen pitäisi päästä niistä osalliseksi. Olen erityisen huolissani siitä, että niin monet lapset jäävät taideopintojen ulkopuolelle. Ammattitaitoiseen tanssin, kuvataiteen tai musiikin opetuksen piiriin pääsevät vain hyvin toimeentulevien perheiden lapset. Opiskelu kunnan ja valtion tukemassa musiikkiopistossakin on kallista. Suurin osa soittotaitoa haluavista lapsista ei edes pääse musiikkiopistoon, vaan heille on mahdollista voivat ainoastaan opiskella vielä paljon kalliimmassa yksityisessä opetuksessa. Kuitenkin soittotaidon pitäisi olla jokaisen saavutettavissa. Esimerkiksi maahanmuuttajalapset ovat useimmiten taideopetuksen ulkopuolella.
Taidekasvatuksen pitää olla kaikkien ulottuvilla. Parhaiten se silloin voidaan toteuttaa peruskoulussa.
Puhun nyt musiikin opiskelusta, koska se on minulle tuttua. Näen, miten soittoharrastus opettaa oppimaan. Lapsi saa aluksi jopa mahdottomalta tuntuvan tehtävän, opettelee sen pala kerrallaan, kunnes hallitsee sen. Ja tarttuu sen jälkeen uuteen samanlaiseen tehtävään. Kerta kerran jälkeen lapsen usko siihen kasvaa, että hän oppii, hän osaa. Samaa menetelmää lapsi voi käyttää kaikessa oppimisessa. Miksi tätä kokemusta ei voisi tarjota kaikille lapsille?
Ennen kaikkea soittoharrastus on tunteiden purkamisen keino, tapa tuoda niitä esille. Lisäksi se antaa valmiuksia monenlaisen musiikin kuuntelemiseen ja siitä nauttimiseen. Suurin osa ihmisistä on tuskan ja surun hetkellä saanut lohtua musiikista. On tärkeää, että tulevat musiikin esittäjät ja tekijät saavat kasvaa monipuolisen ja korkealaatuisen musiikkikasvatuksen keskellä.
Peruskoulu tuo taidekasvatuksen jokaisen ulottuville. Siksi se pitäisi myös viedä peruskouluun. Tuntimäärät eivät nykyisellään riitä siihen, että lapset saisivat kunnon valmiudet harrastukseen.
Oma visioni musiikinopetuksesta peruskoulussa on se, että kaikilla kouluilla olisi musiikkiryhmiä, joihin kaikki halukkaat saisivat osallistua. Niissä tehtäisiin musiikkiprojekteja ja jokainen voisi opiskella jonkun soittimen soittamista. Oppilaan ei tarvitsisi matkustaa toiseen kouluun musiikkiluokalle, vaan musiikinopettaja tulisi hänen kouluunsa pitämään musiikkiluokan tunteja. Kaupungissa voisi olla yhteinen orkesteri ja yhteinen kuoro musiikkiryhmien oppilaille. Oppilaita ei testattaisi, vaan ryhmiin pääsisivät kaikki halukkaat. Korvaisin tällä tavalla perinteiset musiikkiluokat. Samanlaisia ryhmiä voisi olla kaikissa taideaineissa. Sen lisäksi pitäisi luoda selkeä polku, miten innostunut oppilas voi jatkaa kunnianhimoisempaan taideopiskeluun ilman pääsykokeita ja ilman taloudellisia esteitä.
Taiteen kokeminen ja tekeminen on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää. Jokaisen lapsen ja aikuisen pitäisi päästä niistä osalliseksi. Olen erityisen huolissani siitä, että niin monet lapset jäävät taideopintojen ulkopuolelle. Ammattitaitoiseen tanssin, kuvataiteen tai musiikin opetuksen piiriin pääsevät vain hyvin toimeentulevien perheiden lapset. Opiskelu kunnan ja valtion tukemassa musiikkiopistossakin on kallista. Suurin osa soittotaitoa haluavista lapsista ei edes pääse musiikkiopistoon, vaan heille on mahdollista voivat ainoastaan opiskella vielä paljon kalliimmassa yksityisessä opetuksessa. Kuitenkin soittotaidon pitäisi olla jokaisen saavutettavissa. Esimerkiksi maahanmuuttajalapset ovat useimmiten taideopetuksen ulkopuolella.
Taidekasvatuksen pitää olla kaikkien ulottuvilla. Parhaiten se silloin voidaan toteuttaa peruskoulussa.
Puhun nyt musiikin opiskelusta, koska se on minulle tuttua. Näen, miten soittoharrastus opettaa oppimaan. Lapsi saa aluksi jopa mahdottomalta tuntuvan tehtävän, opettelee sen pala kerrallaan, kunnes hallitsee sen. Ja tarttuu sen jälkeen uuteen samanlaiseen tehtävään. Kerta kerran jälkeen lapsen usko siihen kasvaa, että hän oppii, hän osaa. Samaa menetelmää lapsi voi käyttää kaikessa oppimisessa. Miksi tätä kokemusta ei voisi tarjota kaikille lapsille?
Ennen kaikkea soittoharrastus on tunteiden purkamisen keino, tapa tuoda niitä esille. Lisäksi se antaa valmiuksia monenlaisen musiikin kuuntelemiseen ja siitä nauttimiseen. Suurin osa ihmisistä on tuskan ja surun hetkellä saanut lohtua musiikista. On tärkeää, että tulevat musiikin esittäjät ja tekijät saavat kasvaa monipuolisen ja korkealaatuisen musiikkikasvatuksen keskellä.
Peruskoulu tuo taidekasvatuksen jokaisen ulottuville. Siksi se pitäisi myös viedä peruskouluun. Tuntimäärät eivät nykyisellään riitä siihen, että lapset saisivat kunnon valmiudet harrastukseen.
Oma visioni musiikinopetuksesta peruskoulussa on se, että kaikilla kouluilla olisi musiikkiryhmiä, joihin kaikki halukkaat saisivat osallistua. Niissä tehtäisiin musiikkiprojekteja ja jokainen voisi opiskella jonkun soittimen soittamista. Oppilaan ei tarvitsisi matkustaa toiseen kouluun musiikkiluokalle, vaan musiikinopettaja tulisi hänen kouluunsa pitämään musiikkiluokan tunteja. Kaupungissa voisi olla yhteinen orkesteri ja yhteinen kuoro musiikkiryhmien oppilaille. Oppilaita ei testattaisi, vaan ryhmiin pääsisivät kaikki halukkaat. Korvaisin tällä tavalla perinteiset musiikkiluokat. Samanlaisia ryhmiä voisi olla kaikissa taideaineissa. Sen lisäksi pitäisi luoda selkeä polku, miten innostunut oppilas voi jatkaa kunnianhimoisempaan taideopiskeluun ilman pääsykokeita ja ilman taloudellisia esteitä.
Thursday, November 25, 2010
Uuden miessukupolven isät
takaisin
Isä menee odottavan äidin kanssa neuvolaan. Äidille on varattu pehmeä ja hyvä tuoli. Isälle ei ole tuolia. Hän joutuu istumaan jakkaralle oven suuhun. Isästä tuntuu, ettei hän olekaan oikeassa paikassa eikä hänen pitänytkään olla mukana. Isältä ei kysytä, miten hän on pärjännyt.
Uusi miessukupolvi on kasvamassa mieheyteen ja isyyteen. Moni mies ei tunnista itseään perinteisestä mieskuvasta eikä pysty samastumaan sellaiseen käyttäytymiseen, jota mieheltä odotetaan. Eihän moni nainenkaan tunnista itseään perinteisestä naiskuvasta. Naiskuva on kuitenkin päivittynyt vastaamaan paremmin nykyaikaa. Kun puhutaan miehestä, puhutaan usein edellisen sukupolven miehestä.
Palvelujärjestelmä ei tunnista isän ongelmaa silloin, kun raskauteen tai pikkulapsivaiheeseen liittyy jotain poikkeavaa. Jos näissä tilanteissa kohdattaisiin myös isä, se saattaisi auttaa koko perhettä. Meidän on opittava kohtaamaan oman aikamme mies ja isä.
Isillä pitää olla mahdollisuus perhevapaisiin siinä kuin äideilläkin. Miesten pitäisi puolustaa oikeuttaan. Täyspitkän isyysvapaan pitämisen on huomattu lisäävän parisuhteen onnellisuutta.
Pienen lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa ja vanhemmuuden kustannusten tasaaminen lisäisivät suuresti tasa-arvoa. Niin sanotussa 6 + 6+ 6 - mallissa kuusi kuukautta vanhempainvapaista kiintiöidään synnyttäneen äidin, kuusi toisen vanhemman käyttöön ja kuusi vanhempien yhteisellä päätöksellä jaettavaksi. Tarvitaan toimiva ja lapsiystävällinen vanhempainvapaajärjestelmä.
Isän jääminen vanhempainlomalle tai hoitovapaalle on edelleen poikkeus, jota vain vajaa 7 prosenttia isistä käyttää hyödykseen. Molemmat vanhemmat tarvitsevat oman korvamerkityn osuutensa vanhempainvapaasta. Kummankin vanhemman osallistuminen lasten hoitoon ja kotitöihin on kannattava sijoitus perhe-elämään niin lasten, vanhempien, parisuhteen kuin tasa-arvonkin kannalta.
Asenteiden muuttaminen on hitaampaa ja vaikeampaa kuin lakien. Lainsäädännön muuttaminen on kuitenkin usein asenteiden muuttumisen välttämätön edellytys. Suhtautuminen lasten ruumiilliseen kuritukseen muuttui nopeasti, kun se kiellettiin lailla.
Tutkimuksen mukaan miesten onnellisuutta lisää mahdollisuus osallistua kotielämään ja naisten onnellisuutta mahdollisuus osallistua työelämään. Uusi sukupolvi on valmis uudenlaiseen isyyteen ja vastuuseen perheestä. Annetaan heille mahdollisuus.
Isä menee odottavan äidin kanssa neuvolaan. Äidille on varattu pehmeä ja hyvä tuoli. Isälle ei ole tuolia. Hän joutuu istumaan jakkaralle oven suuhun. Isästä tuntuu, ettei hän olekaan oikeassa paikassa eikä hänen pitänytkään olla mukana. Isältä ei kysytä, miten hän on pärjännyt.
Uusi miessukupolvi on kasvamassa mieheyteen ja isyyteen. Moni mies ei tunnista itseään perinteisestä mieskuvasta eikä pysty samastumaan sellaiseen käyttäytymiseen, jota mieheltä odotetaan. Eihän moni nainenkaan tunnista itseään perinteisestä naiskuvasta. Naiskuva on kuitenkin päivittynyt vastaamaan paremmin nykyaikaa. Kun puhutaan miehestä, puhutaan usein edellisen sukupolven miehestä.
Palvelujärjestelmä ei tunnista isän ongelmaa silloin, kun raskauteen tai pikkulapsivaiheeseen liittyy jotain poikkeavaa. Jos näissä tilanteissa kohdattaisiin myös isä, se saattaisi auttaa koko perhettä. Meidän on opittava kohtaamaan oman aikamme mies ja isä.
Isillä pitää olla mahdollisuus perhevapaisiin siinä kuin äideilläkin. Miesten pitäisi puolustaa oikeuttaan. Täyspitkän isyysvapaan pitämisen on huomattu lisäävän parisuhteen onnellisuutta.
Pienen lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa ja vanhemmuuden kustannusten tasaaminen lisäisivät suuresti tasa-arvoa. Niin sanotussa 6 + 6+ 6 - mallissa kuusi kuukautta vanhempainvapaista kiintiöidään synnyttäneen äidin, kuusi toisen vanhemman käyttöön ja kuusi vanhempien yhteisellä päätöksellä jaettavaksi. Tarvitaan toimiva ja lapsiystävällinen vanhempainvapaajärjestelmä.
Isän jääminen vanhempainlomalle tai hoitovapaalle on edelleen poikkeus, jota vain vajaa 7 prosenttia isistä käyttää hyödykseen. Molemmat vanhemmat tarvitsevat oman korvamerkityn osuutensa vanhempainvapaasta. Kummankin vanhemman osallistuminen lasten hoitoon ja kotitöihin on kannattava sijoitus perhe-elämään niin lasten, vanhempien, parisuhteen kuin tasa-arvonkin kannalta.
Asenteiden muuttaminen on hitaampaa ja vaikeampaa kuin lakien. Lainsäädännön muuttaminen on kuitenkin usein asenteiden muuttumisen välttämätön edellytys. Suhtautuminen lasten ruumiilliseen kuritukseen muuttui nopeasti, kun se kiellettiin lailla.
Tutkimuksen mukaan miesten onnellisuutta lisää mahdollisuus osallistua kotielämään ja naisten onnellisuutta mahdollisuus osallistua työelämään. Uusi sukupolvi on valmis uudenlaiseen isyyteen ja vastuuseen perheestä. Annetaan heille mahdollisuus.
Saturday, November 20, 2010
Maailmanparantajan kahvilassa aiheena vaalirahoitus
Maailmanparantajan kahvilassa oli vain muutama keskustelija keskustelemassa ministeri Tuija Braxin ja kansanedustaja Eero Lehden kanssa vaalirahoituksesta.
Yksi asia oli varma: kukaan ei tiedä, miten vaalirahoituksen muuttuminen vaikuttaa tuleviin vaaleihin. Kukaan ei tiedä, vaikuttaako tilanne niin, että ehdokkaat ovat enemmän samalla viivalla.
Eero Lehti kiinnitti huomion omalta kannaltani tärkeään asiaan: Uusimaa on kaikkein vaikein vaalipiiri. Jos haluaa päästä läpi Keski-Uudeltamaalta, paikalliset äänet eivät vielä riitä. Täytyy mainostaa Hesarissa ja 20 paikallislehdessä. Espoossa ja Vantaalla, molemmissa on oma lehti ja alueen äänet riittävät läpipääsyyn.
Monday, November 15, 2010
Subscribe to:
Posts (Atom)