Kaupunginvaltuutetuksi ihan omilla äänilläni

Tarkastuslaskenta osoitti, että minulla oli sittenkin yksi ääni enemmän kuin Olli Kamusella. Niinpä arpaa ei tarvittu, vaan minusta tuli kaupunginvaltuutettu ihan omilla äänilläni. Tarkemmin sanottuna kyllä äänestäjieni äänillä ja vain se yksi ratkaiseva ääni oli omani.

Kiitos kaikille!

Arpajaisonnea tarvitaan

Vaalit ovat ohi. Järvenpään Vihreät saivat huikean vaalivoiton, neljä valtuustopaikkaa muuttui seitsemäksi.

Omaa paikkaani saan jännittää vielä keskiviikkoiltaan saakka. Valtuustopaikka jäi yhdestä äänestä kiinni. Niinpä minulla ja Olli Kamusella on molemmilla 122 ääntä ja arpa ratkaisee, kummasta meistä tulee valtuutettu ja kummasta varavaltuutettu. Olisi niin mukava taas palata arkeen. Mutta se ei onnistu ihan vielä.

Kampanja päättyi

Tänään oli viimeinen toripäivä ja ihmisten kohtaamiset. Tapasin peräti kaksi ihmistä, jotka olivat saaneet minut ykköseksi vaalikoneessa. Olihan se mukavaa, vaikka vaalikone on mielestäni hyvin keinotekoinen tapa valita ehdokas. Vastaukset eivät ole ollenkaan yksiselitteisiä. Ja kysymykset koskevat usein asioita, jotka eivät edes ole niitä tärkeimpiä. Mutta saahan siitä jotain viitettä ehdokkaan ajattelusta. Varsinkin jos jaksaa lukea myös perustelut.

Viimeiset esitteet on jaettu. Vaalirauha alkoi nyt.

Aion huomenna mennä kirjamessuille Helsinkiin. Sieltä tulen ravintola Huiliin vihreiden vaalivalvojaisiin. Koti on aika hurjassa kunnossa. Kohta alkaa taas tavallinen arki.

Tämä vaalikampanja oli kiva kokemus. Vihreiden ehdokkaat ovat kiva porukka. Siinä joukossa oli hauskaa tehdä kampanjaa. Näiden ihmisten kanssa on hyvä lähteä tekemään vihreää politiikkaa Järvenpäässä seuraavalla valtuustokaudella. Jotkut joukkueestamme pääsevät valtuustoon, osa paneutuu lautakuntatyöskentelyyn. Me olemme hyvä tiimi.

Subjektiivinen hoitopaikkaoikeus lapsille ja vanhuksille

Ihminen tarvitsee erityistä hoitoa ja huolenpitoa elämänsä ensimmäisinä vuosina, mutta samalla tavalla viimeisinään.

Lapselle kuuluu järjestää hoitopaikka kotikaupungissaan. Hoitopaikka pitää voida aina valita lapsen edun mukaisesti. Kotihoitoa pitää tukea, niin että se on todellinen vaihtoehto silloin, kun se on perheelle mahdollista ja lapselle hyväksi. Päivähoitoryhmien pitää olla riittävän pieniä ja niissä täytyy olla tarpeeksi hoitavia käsipareja ja kuuntelevia korvia

Vanhukset tarvitsevat samanlaisen subjektiivisen hoitopaikan mahdollisuuden kuin lapsetkin. Heitä on autettava elämään omassa kodissaan niin kauan kuin se on heidän oman etunsa mukaista. Mutta jokaisella vanhuksella täytyy olla oikeus palvelutalopaikkaan tai laitospaikkaan silloin kuin sitä tarvitaan ja se on hänelle parempi vaihtoehto. Vanhusten hoitoon tarvitaan tarpeeksi sekä käsiä että korvia, kotiin ja laitoksiin.

Järjestetään siis subjektiivinen hoitopaikkaoikeus lapsille ja vanhuksille.

Kouluterveydenhoitoa

Järvenpäässä leikitellään vakavilla asioilla. Halutaan vähentää lukion kouluterveydenhoitajan työaikaa. Järvenpään valtavan iso lukio tarjoaa jo nyt oppilailleen vähemmän kouluterveydenhoitajan aikaa kuin suositus on. Markus Hemmilän lausunnoista voi päätellä, että tässä asiassa ei olla tosissaan, vaan uskotaan valtuuston hylkäävän esityksen. Miksi tällaisella asialla edes leikitään?

Mainoksia tipahtelee

Olen viettänyt kaksi reipasta lehdenjakopäivää. Olemme jakaneet Terhon kanssa vihreiden vaalilehtiä ja omia mainoksiamme laatikoihin Pellonkulmassa ja Peltolassa. Tunnen huonoa omaatuntoa paperin tuhlailusta, mutta ymmärrän, että vaaleissa pitää näkyä ja kuulua.

Aluksi kuljin laatikolta toiselle kuin pahantekijä. Kunpa kukaan ei näkisi, että se olen minä, joka tätä kiusaa teen. Vähitellen huomasin, että ihmiset suhtautuvatkin iloisesti lappusiini. He tulevat pihalta portille ottamaan lappuni vastaan ja vaihtavat muutaman sanan. Kerrostalon rappukäytävässä ihmiset juttelevat ystävällisesti ja ovat kiinnostuneita. En siis olekaan paha poliitikko omia etujani ajamassa. Voi mikä helpotus.

Iso osa vihreiden mahdollisista äänestäjistä on liimannut postilaatikkoonsa lapun EI MAINOKSIA. Sitä kunnioitan ilman muuta. Toivottavasti he löytävät sopivan ehdokkaan netin tai kotiin tilattujen lehtien avulla. Virheitä sattuu. Joskus vauhdissa mainos lipsahtaa luukusta sisään ennen kuin silmä ehtii reagoida toiveeseen, ettei niitä tiputeltaisi. Ja moni postilaatikko on sellainen, ettei sieltä saa pois sitä, mikä jo meni sisään. Aina silloin harmittaa. Pitäisi varmaan kirjoittaa muutama anteeksipyyntö-lappunen mukaan.

Paperia

Näiden vaalien alla jaetaan toreilla mahdoton määrä esitteitä ja vaalilehtiä. Niin vihreätkin tekevät. Lehti on niin hieno ja esitteet niin kauniita, että kyllä tekee mieli jakaakin.

Tuntuu silti pahalta. Kukaan ei vielä uskalla luottaa pelkkään nettimainontaan. Jokohan seuraavissa vaaleissa voisi jättää esitteen nettiin ja paperit tärkeämpiin tarpeisiin? Vaikea arvata, kun itsekin mielelläni katson vaalilehtiä ja naamagallerioita esitteistä.

Voisivatkohan puolueet tehdä yhteisen päätöksen tässä asiassa? Vähemmän paperia, enemmän nettimainontaa tulevaisuudessa.