Hallitukseen vai ei?

Vaikea kysymys.

Hallitusneuvotteluihin kannattaa mennä. Ja neuvotteluihin pitää mennä kertomaan, millaiseen hallitukseen olemme valmiita. Ehtojen täytyy olla tiukan vihreät. Ei ole kuitenkaan järkevää mennä kertomaan sellaisia ehtoja, joilla halutaan, että meidät rajataan heti hallituksesta pois.

Ydinvoiman lisärakentaminen on kynnys. Sekin voi olla kokoomukselle liikaa. Mutta vihreille on liikaa jättää se huomioimatta.

Muut asiat ovat sellaisia, että jos niistä tärkeitä saadaan hallitusohjelmaan, voimme mennä mukaan. Tärkeimpiä ovat ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvät tehtävät. Niitä ovat:

- rataverkon rakentaminen ja kunnostaminen
- turpeen noston rajaaminen luontoarvonsa menettäneille alueille ja turpeen tukien vähentäminen
- uhanalaisten eläinten suojeleminen
- päästövähennysten tavoitteiden nostaminen 30 prosenttiin

Vasta sen jälkeen tulevat mukaan ihmisten hyvinvointiin ja eriarvoisuuteen liittyvät kysymykset, kuten

- lapsiköyhyyden poistaminen
- tasa-arvoinen avioliittolaki
- vaalilaki

Vihreä ympäristöministeri olisi loistava saavutus.

Vihreän hallitustaipaleen täytyy olla vihreä ja sen täytyy myös näyttää vihreältä. Kaikki muu on hyvän asian haaskausta.

Taiton kiitosseurat

Taito Leppämäki, mieheni äidin mies, järjesti kiitosseurat.

Taito ei usko elämänsä jatkuvan enää kauan, joten hän halusi kutsua vaimonsa suvun koolle kiitosseuroihin.

Hieno tilanne, siitä toivoisi syntyvän ihan tavan.

Kiitetään ja muistellaan yhteistä elämäntaivalta silloin, kun ystävä on vielä joukossa mukana.

Ympäristö hävisi vaalit

Vihreiden vaalitappiosta kirjoitetaan ja puhutaan paljon. Kyllähän se harmittaa. Ja on huolestuttavaa. Mutta huolestuttavampaa kuin itse vaalitappio ja edustajapaikkojen iso menetys, on se, että selvästikään ympäristö- ja ilmastoasiat eivät kiinnosta suomalaisia.

Ei käynyt nimittäin niin, että vihreiden äänet olisivat siirtyneet enemmän ympäristöasioita ajaville ehdokkaille muissa puolueissa. Äänet siirtyivät ehdokkaille, jotka eivät ole kiinnostuneita ilmastosta, ympäristöstä ja tulevaisuudesta. Äänet siirtyivät osittain hyvinvoinnin puolustajille (joka on toiseksi tärkeintä, mutta ei tärkeintä). Äänet siirtyivät myös keskiluokan ja eläkeläisten etujen ajajille (joka sekin on tärkeää).

Tärkeimmästä asiasta, tulevaisuudesta, suomalaiset eivät ole kiinnostuneita. Siitä pitää olla - ei enää pelkästään huolissaan, vaan suorastaan hädissään.

Kiitos kaikille tukijoilleni!

Tässä ei nyt käynyt niin kuin hurjimmissa unelmissamme toivoimme. Mutta ei käynyt huonostikaan. Tässä lottoarvonnassa panokset on isot ja toiveet suuret. Ei voi mitään, että nyt on pettynyt olo.

Mutta on tässä tyytyväisyydenkin aiheita:

Vihreät saivat Järvenpäästä 2169 ääntä, 10,3 prosentin kannatuksen. Se on hyvä pohja lähteä kunnallisvaaleihin ja toivbotaan, että perussuomalaisten hohto on jo silloin vähän laskenut.

Keskiuusimaalaiset vihreiden kannattajat eivät nyt ymmärtäneet, että tässä olisi ollut heidän edustajansa. Ehkä seuraavalla kerralla saamme kerättyä äänet Keski-Uudenmaan vihreän kansanedustajan taakse. Jokaisesta vaalista oppii paljon. Seuraaviin mennään viisaampina.
Rosa Meriläisen sanoin: Vaalit on politiikan parasta aikaa.

Olen hirveän onnellinen teistä kaikista. Olen tehnyt vaalikampanjaa hyvällä mielellä ja saanut yllättävän ison tuen teiltä kaikilta. Kiitos siitä. Se kannattelee pitkään.

Ja ei kun seuraaviin seikkailuihin! Vihreä työ jatkuu.

Vähän sanoja taiteesta

takaisin

Kun viime keväänä tehtiin vihreiden poliittista ohjelmaa, esitin sinne yhtä kappaletta:

Taiteella on suuri merkitys hyvinvoinnin tuojana. Taiteen tekemistä ja siitä osalliseksi pääsemistä tulee tukea kaikin tavoin. Taidekasvatus täytyy saada kaikkien lasten ulottuville.

Sitä yritettiin poistaa, sitä yritettiin muuttaa ja pehmentää. Puoluekokous hyväksyi sen sitten lopulta tuollaisena. Olen ollut siihen tyytyväinen.

Helsingin Sanomat kertoo tänään, että puolueiden vaaliohjelmissa puhutaan vain vähän taiteesta. Lehti kertoo, että vihreiden ohjelmasta löytyy maininta taiteesta. Juuri tämä kappale :)

Puhemylly torilla 9.4.2011

Ystävyyskylä Romaniaan

takaisin

Maailmanparantajan kahvilassa keskustelimme Pekka Haaviston kanssa pakolaisista ja romanikerjäläisistä. Syntyi loistava idea: perustetaan Romaniaan ystävyyskyliä.

Järvenpään kaupunkikin voisi valita yhden kylän, johon rakennettaisiin kunnon asunnot, koulu, terveydenhuolto. Järvenpääläiset voisivat lahjoittaa rahaa, kun kaupunki käynnistäisi projektin. Ne rahat, jotka haluaisi antaa kerjäläisille, voisi antaa suoraan kylän rakentamiseen.

Mikä voisi olla Järvenpään oma romanialainen ystävyyskylä?