”Innostuneet ihmiset ovat taistelijoita.
Heissä on rohkeutta. Heissä on luonteen lujuutta. Innostus on kaiken edistyksen
perustana. Kun sitä on, on myös saavutuksia. Kun sitä ei ole, on vain
tekosyitä.”
Henry Ford
Parasta, mitä työpaikalla voi olla, ovat
innostuneet työntekijät ja uusia ideoita ja kokeilua kihisevä ilmapiiri.
Innostus työhön syntyy uusista asioista,
vapaudesta tehdä toisin. Musiikkioppilaitoksessa ongelmaksi syntyy laadun
takaaminen. Opettaja tekee työtä kahdestaan oppilaan kanssa. Kukaan ei pääse
näkemään, kuinka innostavia ja kehittäviä tunteja hän pitää. Usein ei voi
todeta edes sitä, tulevatko kaikki oppilaalle kuuluvat tunnit pidettyä.
Vapaus valvonnasta
Hyvässä työympäristössä voi tehdä työtä
innolla, ilman valvontaa. Siellä omasta halusta jaetaan uusia ajatuksia muiden
kanssa. Siellä jokainen tuntee kuuluvansa joukkueeseen ja haluaa tehdä työnsä
yhtä hyvin kuin muutkin joukkueen jäsenet. Siellä tuntuu siltä, että jokainen
kuuluu porukkaan ja siksi on kiva hoitaa työ mahdollisimman hyvin.
Vaatii paljon luottamusta, jotta valvonnasta
voi luopua. Toisaalta jo vanhemmat valvovat ja laskevat, tulevatko tunnit
pidettyä ja saako oma lapsi kaiken sen edun, mikä hänelle kuuluu. Miksi siis
rehtorinkin pitäisi? Voisiko työpaikalle syntyä ilmapiiri, jossa jokainen haluaa
pitää tarvittavat tunnit? Voisiko opettaja toimia omasta tahdostaan yhteisen
edun, laitoksen luotettavan maineen hyväksi? Entä jos opettajien valvonnasta
luovuttaisiin kokonaan ja heihin luotettaisiin?
Ansoja tiellä
Marshall Goldsmithin listaa kirjassaan Tästä eteenpäin (tarvitaan vielä enemmän)
kompastuskiviä, joihin esimies saattaa langeta. Yksi niistä on liiallinen
asioihin puuttuminen, ylipääsemätön halu ilmaista oma mielipide joka asiasta. Halu
tietää, mitä muut tekevät, milloin ja miten. Se vie motivaation muilta.
Yksi huono tapa on myös liiallinen halu olla
parempi. Tarve voittaa aina ja kaikissa tilanteissa. Esimiehen voi olla vaikea
hyväksyä se, että joku opettajista on loistava ja idearikas. Ideat olisi
kivointa keksiä itse ja tarjoilla sitten muille.
Kolmas huono tapa on lauseen aloittaminen
sanoilla: EI, MUTTA, TOISAALTA. Ne ovat hyviä sanoja silloin kun haluaa tyrmätä
toisen ajatukset. Niiden avulla voi epäsuorasti kertoa muille, että minä olen oikeassa ja te muut väärässä. Ylipäätänsä
kielteisyys lannistaa työpaikan ilmapiirin.
Oman kehittämistehtäväni aikana tulin huomaamaan, miten ikävältä tuntuu, kun joku aina kertoo,
miksi ”tuo ei voi onnistua”. Muiden syyttäminen pieleen menneistä asioista saa
toiset varovaisiksi. On hankala huomata suosivansa joitakin ihmisiä. Ne taas,
jotka kokevat tulleensa kohdelluksi epäreilusti huomaavat sen varmasti.
Joukkue
Yleensä rehtori pääsee vaikuttamaan siihen,
millaisen joukkueen hän työpaikalleen valitsee. Vanhoja pitkään olleita
työntekijöitä ei pääse helposti vaihtamaan, mutta uusia tulee aina. Miten
tehdään yhtenäinen joukkue, joka tekee oppilaitoksesta huippulaitoksen? Kun
oppilaitoksella on tavoitteita, joiden tavoittamiseen tarvitaan koko
joukkuetta, ne täytyy saada myydyksi. Paras tapa olisi antaa joukkueen itse
määritellä tavoitteet. Yksilön motivoimisen kannalta on tärkeää, että hänellä
on henkilökohtaisia tavoitteita, jota ovat mielekkäitä ja haastavia. Toisaalta
tarvitaan koko joukkueen yhteinen kokonaistavoite, joka on ymmärrettävä ja
yksilön hyväksyttävissä. Henkilökohtainen tavoite voisi olla vaikkapa uuden
opetusmenetelmän opiskelu ja kokeileminen.
Yhteinen tavoite voisi olla sellaisen maineen saaminen oppilaitokselle,
että siellä viihdytään, eikä turhaa pingoteta.
Esimies voi syödä joukkueeltaan energiaa tai
päinvastoin antaa sitä lisää. Hänen oman energiatasonsa täytyy olla riittävän
korkealla. Se tarkoittaa huolenpitoa fyysisestä kunnosta, mutta myös henkisestä
jaksamisesta. Esimies, jonka jokainen
aamu on täynnä innostusta, levittää innostusta koko työyhteisöön. Kannattaa
tehdä lista asioista, jotka auttavat omassa energisoitumisessa. Silloin siihen
voi tarttua, kun oma energia on lopussa. Työpaikalle saapuvan rehtorin ei
pitäisi olla energiasyöppö vaan energianlähde.
Vapautta valvonnasta, kokeilunhalua, sitä,
että jokainen saa loistaa ja vielä lopuksi energian jakamista muillekin. Siinä
voisi olla siemeniä hyvän työyhteisön syntymiselle.
-
No comments:
Post a Comment