Total Pageviews

Thursday, November 28, 2013

Miten innostus syntyy – henkilöstöjohtamisen kysymyksiä



”Innostuneet ihmiset ovat taistelijoita. Heissä on rohkeutta. Heissä on luonteen lujuutta. Innostus on kaiken edistyksen perustana. Kun sitä on, on myös saavutuksia. Kun sitä ei ole, on vain tekosyitä.”

Henry Ford

Parasta, mitä työpaikalla voi olla, ovat innostuneet työntekijät ja uusia ideoita ja kokeilua kihisevä ilmapiiri.

Innostus työhön syntyy uusista asioista, vapaudesta tehdä toisin. Musiikkioppilaitoksessa ongelmaksi syntyy laadun takaaminen. Opettaja tekee työtä kahdestaan oppilaan kanssa. Kukaan ei pääse näkemään, kuinka innostavia ja kehittäviä tunteja hän pitää. Usein ei voi todeta edes sitä, tulevatko kaikki oppilaalle kuuluvat tunnit pidettyä.

Vapaus valvonnasta

Hyvässä työympäristössä voi tehdä työtä innolla, ilman valvontaa. Siellä omasta halusta jaetaan uusia ajatuksia muiden kanssa. Siellä jokainen tuntee kuuluvansa joukkueeseen ja haluaa tehdä työnsä yhtä hyvin kuin muutkin joukkueen jäsenet. Siellä tuntuu siltä, että jokainen kuuluu porukkaan ja siksi on kiva hoitaa työ mahdollisimman hyvin.

Vaatii paljon luottamusta, jotta valvonnasta voi luopua. Toisaalta jo vanhemmat valvovat ja laskevat, tulevatko tunnit pidettyä ja saako oma lapsi kaiken sen edun, mikä hänelle kuuluu. Miksi siis rehtorinkin pitäisi? Voisiko työpaikalle syntyä ilmapiiri, jossa jokainen haluaa pitää tarvittavat tunnit? Voisiko opettaja toimia omasta tahdostaan yhteisen edun, laitoksen luotettavan maineen hyväksi? Entä jos opettajien valvonnasta luovuttaisiin kokonaan ja heihin luotettaisiin?

Ansoja tiellä

Marshall Goldsmithin listaa kirjassaan Tästä eteenpäin (tarvitaan vielä enemmän) kompastuskiviä, joihin esimies saattaa langeta. Yksi niistä on liiallinen asioihin puuttuminen, ylipääsemätön halu ilmaista oma mielipide joka asiasta. Halu tietää, mitä muut tekevät, milloin ja miten. Se vie motivaation muilta.

Yksi huono tapa on myös liiallinen halu olla parempi. Tarve voittaa aina ja kaikissa tilanteissa. Esimiehen voi olla vaikea hyväksyä se, että joku opettajista on loistava ja idearikas. Ideat olisi kivointa keksiä itse ja tarjoilla sitten muille.

Kolmas huono tapa on lauseen aloittaminen sanoilla: EI, MUTTA, TOISAALTA. Ne ovat hyviä sanoja silloin kun haluaa tyrmätä toisen ajatukset. Niiden avulla voi epäsuorasti kertoa muille,  että minä olen oikeassa ja te muut väärässä. Ylipäätänsä kielteisyys lannistaa työpaikan ilmapiirin.  Oman kehittämistehtäväni aikana tulin huomaamaan,  miten ikävältä tuntuu, kun joku aina kertoo, miksi ”tuo ei voi onnistua”. Muiden syyttäminen pieleen menneistä asioista saa toiset varovaisiksi. On hankala huomata suosivansa joitakin ihmisiä. Ne taas, jotka kokevat tulleensa kohdelluksi epäreilusti huomaavat sen varmasti. 

Joukkue

Yleensä rehtori pääsee vaikuttamaan siihen, millaisen joukkueen hän työpaikalleen valitsee. Vanhoja pitkään olleita työntekijöitä ei pääse helposti vaihtamaan, mutta uusia tulee aina. Miten tehdään yhtenäinen joukkue, joka tekee oppilaitoksesta huippulaitoksen? Kun oppilaitoksella on tavoitteita, joiden tavoittamiseen tarvitaan koko joukkuetta, ne täytyy saada myydyksi. Paras tapa olisi antaa joukkueen itse määritellä tavoitteet. Yksilön motivoimisen kannalta on tärkeää, että hänellä on henkilökohtaisia tavoitteita, jota ovat mielekkäitä ja haastavia. Toisaalta tarvitaan koko joukkueen yhteinen kokonaistavoite, joka on ymmärrettävä ja yksilön hyväksyttävissä. Henkilökohtainen tavoite voisi olla vaikkapa uuden opetusmenetelmän opiskelu ja kokeileminen.  Yhteinen tavoite voisi olla sellaisen maineen saaminen oppilaitokselle, että siellä viihdytään, eikä turhaa pingoteta. 

Esimies voi syödä joukkueeltaan energiaa tai päinvastoin antaa sitä lisää. Hänen oman energiatasonsa täytyy olla riittävän korkealla. Se tarkoittaa huolenpitoa fyysisestä kunnosta, mutta myös henkisestä jaksamisesta.  Esimies, jonka jokainen aamu on täynnä innostusta, levittää innostusta koko työyhteisöön. Kannattaa tehdä lista asioista, jotka auttavat omassa energisoitumisessa. Silloin siihen voi tarttua, kun oma energia on lopussa. Työpaikalle saapuvan rehtorin ei pitäisi olla energiasyöppö vaan energianlähde. 

Vapautta valvonnasta, kokeilunhalua, sitä, että jokainen saa loistaa ja vielä lopuksi energian jakamista muillekin. Siinä voisi olla siemeniä hyvän työyhteisön syntymiselle.


-        



No comments: