Subjektiivinen hoitopaikkaoikeus lapsille ja vanhuksille

Ihminen tarvitsee erityistä hoitoa ja huolenpitoa elämänsä ensimmäisinä vuosina, mutta samalla tavalla viimeisinään.

Lapselle kuuluu järjestää hoitopaikka kotikaupungissaan. Hoitopaikka pitää voida aina valita lapsen edun mukaisesti. Kotihoitoa pitää tukea, niin että se on todellinen vaihtoehto silloin, kun se on perheelle mahdollista ja lapselle hyväksi. Päivähoitoryhmien pitää olla riittävän pieniä ja niissä täytyy olla tarpeeksi hoitavia käsipareja ja kuuntelevia korvia

Vanhukset tarvitsevat samanlaisen subjektiivisen hoitopaikan mahdollisuuden kuin lapsetkin. Heitä on autettava elämään omassa kodissaan niin kauan kuin se on heidän oman etunsa mukaista. Mutta jokaisella vanhuksella täytyy olla oikeus palvelutalopaikkaan tai laitospaikkaan silloin kuin sitä tarvitaan ja se on hänelle parempi vaihtoehto. Vanhusten hoitoon tarvitaan tarpeeksi sekä käsiä että korvia, kotiin ja laitoksiin.

Järjestetään siis subjektiivinen hoitopaikkaoikeus lapsille ja vanhuksille.

Kouluterveydenhoitoa

Järvenpäässä leikitellään vakavilla asioilla. Halutaan vähentää lukion kouluterveydenhoitajan työaikaa. Järvenpään valtavan iso lukio tarjoaa jo nyt oppilailleen vähemmän kouluterveydenhoitajan aikaa kuin suositus on. Markus Hemmilän lausunnoista voi päätellä, että tässä asiassa ei olla tosissaan, vaan uskotaan valtuuston hylkäävän esityksen. Miksi tällaisella asialla edes leikitään?

Mainoksia tipahtelee

Olen viettänyt kaksi reipasta lehdenjakopäivää. Olemme jakaneet Terhon kanssa vihreiden vaalilehtiä ja omia mainoksiamme laatikoihin Pellonkulmassa ja Peltolassa. Tunnen huonoa omaatuntoa paperin tuhlailusta, mutta ymmärrän, että vaaleissa pitää näkyä ja kuulua.

Aluksi kuljin laatikolta toiselle kuin pahantekijä. Kunpa kukaan ei näkisi, että se olen minä, joka tätä kiusaa teen. Vähitellen huomasin, että ihmiset suhtautuvatkin iloisesti lappusiini. He tulevat pihalta portille ottamaan lappuni vastaan ja vaihtavat muutaman sanan. Kerrostalon rappukäytävässä ihmiset juttelevat ystävällisesti ja ovat kiinnostuneita. En siis olekaan paha poliitikko omia etujani ajamassa. Voi mikä helpotus.

Iso osa vihreiden mahdollisista äänestäjistä on liimannut postilaatikkoonsa lapun EI MAINOKSIA. Sitä kunnioitan ilman muuta. Toivottavasti he löytävät sopivan ehdokkaan netin tai kotiin tilattujen lehtien avulla. Virheitä sattuu. Joskus vauhdissa mainos lipsahtaa luukusta sisään ennen kuin silmä ehtii reagoida toiveeseen, ettei niitä tiputeltaisi. Ja moni postilaatikko on sellainen, ettei sieltä saa pois sitä, mikä jo meni sisään. Aina silloin harmittaa. Pitäisi varmaan kirjoittaa muutama anteeksipyyntö-lappunen mukaan.

Paperia

Näiden vaalien alla jaetaan toreilla mahdoton määrä esitteitä ja vaalilehtiä. Niin vihreätkin tekevät. Lehti on niin hieno ja esitteet niin kauniita, että kyllä tekee mieli jakaakin.

Tuntuu silti pahalta. Kukaan ei vielä uskalla luottaa pelkkään nettimainontaan. Jokohan seuraavissa vaaleissa voisi jättää esitteen nettiin ja paperit tärkeämpiin tarpeisiin? Vaikea arvata, kun itsekin mielelläni katson vaalilehtiä ja naamagallerioita esitteistä.

Voisivatkohan puolueet tehdä yhteisen päätöksen tässä asiassa? Vähemmän paperia, enemmän nettimainontaa tulevaisuudessa.

Metsänpimeää

Käytin sunnuntaipäivän lukien Siri Kolun kirjaa Metsänpimeä. Aloitin ennakkoluuloisena ja epäileväisenä. Mietin, mihin genreen kirja oikeastaan kuuluukaan. Se kertoo kirjallisuutta opiskelevasta nuoresta naisesta ja takaumat vievät hänet lukiovuosiin Keravalla. Aluksi tuntui, että takaumien aikaväli oli liian lyhyt, vain pari vuotta. Ja oliko kyseessä nuorten romaani.

Ennakkoluulot olivat turhia, kirja imaisi mukaansa. Ja se kertoo monta tarinaa, kuten päähenkilö lopussa itsekin totesi. Yksi niistä on lukiolaisen tytön kasvaminen opiskelevaksi nuoreksi naiseksi. Painajaismaisen lukioajan hiertävistä muistoista. Ennen kaikkea se kertoo kirjoista ja kirjojen voimasta. Se toi mieleeni oman nuoruuteni lukukokemukset. Uuden ymmärryksen ja silmien avautumisen monille asioille.

Yksi kirjan henkilöistä oli pianonsoitonopettaja, joka pienten oppilaiden konsertissa nosti tuolia aina sopivalle korkeudelle ja sieppasi esiintymistilanteen omakseen. Pienet oppilaat jäivät taustaksi ja opettajan varjoon. Pieni pysähdys tuli siinä kohdassa, olihan kirjailija ollut kerran paikalla oppilaitteni essintymistilanteessa. Taisin olla esikuvana opettajahahmolle.

Kannatti lukea. Kirjat ja metsä jäivät elämään sisälläni. Nuoruuden rajut tunteet, rakkauden ja kuoleman ensikosketukset nousivat niin vahvoina muistiin.

Hyvä irrotus vaaleista ja työstä.

Kolu, Siri: Metsänpimeä 2008. Otava.

Tukea harrastaville lapsille. Mutta keneltä?

Vaikeita päätöksiä joutuu sivistyslautakunnassa tekemään. Olisi mukavaa valita hyvä koulumalli ja toteuttaa se. Rahaa vain ei kaikkeen hyvään ja tarpeelliseen ole. On pakko valita, mutta miten osaisi valita oikein?

Eilisessä kokouksessa ehdotettiin ilmaisia käyttövuoroja alle 18-vuotiaille lukion liikuntahalliin. Kukaan ei osannut vielä kertoa, millaisista summista on kyse, siksipä esitys siirtyi tulevaisuuteen.

Summat voivat olla pieniä. Mutta liikuntaa harrastavien lasten tukeminen vaatisi rinnalleen myös soittamista harrastavien lasten tukemista. Soittavillekin lapsille pitäisi löytyä ilmaiset soittoharrastustilat ja esiintymissalit.

Tämä lautakunta ei voinut myöntää musiikkiluokkalaisille kuin yhden vuoden soitonopetusta. Tämä lautakunta ei voinut antaa ensimmäisen luokan aloittaa keskuskoululla, kun tulijoita oli vain 12. Miten tämä lautakunta voisi nyt tukea lisää liikuntaa harrastavia lapsia? Asioitten tärkeysjärjestys kai pitäisi miettiä. Tärkeistä hyvistä asioista on pitänyt luopua.

Kaikkein tärkeintä on terveydenhoitajien, koulupsykologien, aikuisten riittävä määrä kouluissa. Jonkun koulun hyvä ei saisi olla muilta kouluilta liian suuresti pois.

Haluaisin tarkasti tietää, mitä ilmaiset liikuntavuorot lukiolla maksavat ja mistä se raha vähennetään. Haluaisin tarkasti tietää, miten soittavien ja tanssivien ja piirtävien lasten harrastusta voidaan tilojen tarjonnalla tukea. Ja mistä se raha sitten on pois? Muilta lapsiltako?

Vaalikonekummallisuuksia

Olen tunnollisesti vastannut ehdokkaana Keski-Uusimaan, Hesarin, MTV3:n ja YLE:n vaalikoneisiin.

Päätin mennä sitten äänestäjänä vastaamaan Keski-Uusimaan koneeseen. Täytin vastaukset, enkä tietenkään aivan tarkasti muistanut, kuinka ehdokkaana vastatessa mitäkin kysymystä painotin.

Ja niinhän siinä kävi, että Roope Berg tuli minun ykkösehdokkaakseni. Itse olin toisena.

Menin tutkimaan Roopen vastauksia ja yllätyin. Roope oli vastannut vain ensimmäiseen kysymykseen: Pitäisikö vaalirahoitus olla avointa? Loput 19 olivat vastaamatta kokonaan. Niinpä kaikki, jotka vastaavat ensimmäiseen kysymykseen samalla tavalla kuin Roope, saavat hänet ykkösehdokkaakseen 100 prosentin täsmäyksellä. Seuraaviksi tulevat ne, joilla kaikkiin 20 kysymykseen vastanneena on lähinnä yhtä monta samaa vastausta.

Roope ei varmaankaan ole laskelmoinut, vaan vastaaminen on vain jäänyt kesken. Vaalikoneessa on vikaa, jos perusteena parhaan ehdokkaan löytymiseen voi olla vain yhteen kysymykseen samalla tavalla vastaaminen. Eihän siinä mitään vikaa tietysti ole, jos se on ainoa ja tärkein kysymys, millä perusteella ehdokkaansa haluaa valita.