Keskuskoulu ja vaihtoehdot

Sivistyslautakunnan kokous kesäkuun 17. päivänä oli haastava.

Tilanne on oikeasti hyvin hankala. Vastakkain Keskuskoulun lopettamisen kanssa on se, että kaikilta alakouluilta otetaan pois painotustunnit (Harjulan ja Anttilan ilmaisutaito, Kinnarin ympäristökasvatus, Keskustan kansainvälisyyskasvatus jne.), ja kaikilta kouluilta otettaisiin pois jakotunnit, jolloin opetusryhmien koot kasvaisivat joka koulussa. Keskuskoulun rehtorikin on lähettänyt hätähuudon tätä vaihtoehtoa vastaan. Tunteja pitäisi vähentää 150 tuntia viikossa, jotta vaadittu säästötavoite saavutettaisiin.

Keskuskoulun ihan rakennuksen ylläpitokulut ovat suuret ja siitä luopumisesta syntyisi iso säästö. Oppilaat sijoitettaisiin Kinnariin, Kyrölään ja Harjulaan. Siellä luokkakoot kasvaisivat, mutta jakotunneilla taas opetusryhmiä saataisiin pienemmiksi. Nythän lasten vähenemisen takia luokkakoot ovat kaikkialla aika pienet. Keskustan opettajat sijoitettaisiin muihin kouluihin niistä vapautuville paikoille. Opettajakulutkin vähenisivät viiden opettajan verran. Myöskin yhden rehtorin kulut vähenisivät. Keskuskoulun rehtorille löytyisi paikka muualta. Ja Keskuskoulun tiloja voisi käyttää työväenopisto, joka voisi kokonaan luopua ulkopuolisista vuokratiloista. Siinäkin syntyisi säästöä.

Suunnilleen näin asia lautakunnassa esiteltiin. Asiasta käytiin kiivasta keskustelua. Henkilökohtaisesti vastustin ennen kaikkea ryhmäkokojen kasvattamista jakotuntien poistolla ja painotusten hävittämistä, koska ne tuovat koulunkäyntiin mielekkyyttä ja viihtyvyyttä. Vastustaisin Keskuskoulun lopettamistakin, jos joku muu ratkaisu löytyisi, mutta se on mielestäni pienin paha tässä tilanteessa. Kysyinkin, eikö tätä vajetta voida rahoittaa muualta kuin sivistystoimen budjetista. Kuulemma ei voi.

Lautakunnassa ei päätetty lopettaa Keskuskoulua. Siellä annettiin Marju Taurulalle lupa tutkia sitä vaihtoehtoa. Asia tulee nähtäväksemme elokuussa. Lautakunta kieltäytyi vähentämästä viikkotunteja kouluista. Mielestäni koulun toimintamahdollisuuksiin ei pitäisi koskea ollenkaan. Budjetin supistaminen pitää tehdä muualta kuin sivistystoimen alueelta. Lapsista ja nuorista ei säästetä.

Soitonopetus musiikkipainotteisilla luokilla

Järvenpään musiikkiluokkien oppilaat ovat saaneet aiempina vuosina musiikkiluokkien tarjoamaa soitinopetusta musiikkiopistossa. Opetusta on annettu kolmannella ja neljännellä luokalla parhaimmillaan kai 20 minuuttia viikossa ja surkeimmillaan vain 10 minuuttia viikossa. Tuossa ajassahan ei kunnollista soitonopetusta voi antaa eikä saada, mutta onhan sekin jotain.

Pahin epäkohta soitonopetuksen antamisessa musiikkiluokkalaisille on ollut se, että iso osa soittotunneista on mennyt lapsille, jotka jo soittavat jotain soitinta musiikkiopistossa kaupungin osittain sponsoroimana. Heille on nyt tarjottu toinenkin soitin ja tällä kertaa ilmaiseksi.

Musiikkiluokalla on moni järvenpääläinen lapsi päässyt myöskin ensimmäistä kertaa soittoharrastuksen alkuun, ja muutamista on tullut jopa ammattimuusikoita. Musiikkiluokkien soitonopetus on ollut siis myös hyvin tärkeää, suorastaan korvaamatonta toimintaa.

Nyt musiikkiluokat jatkuvat musiikkipainotteisina ja samalla soitonopetus halutaan lopettaa. Musiikkipainotteisen opetuksen tärkeä osa on kuitenkin soittaminen ja yhdessä musisoiminen. Ilman yhteistä musiikin tekemistä, ei ole kunnollista musiikkipainotustakaan. Musiikkiryhmissä olevien lasten soitonharrastusta täytyy kaikin tavoin tukea. Niille, joilla soittotunteja ei vielä ole, niitä täytyy järjestää. Mielestäni musiikkipainotuksen valinneilla lapsilla täytyy ilman muuta olla etuoikeus silloin, kun niille lapsille, jotka eivät vielä soita kaupungin subventoimilla soittotunneilla, annetaan soittotunteja. Musiikin tekemisen kokemukset ovat välttämättömiä musiikkipainotteisilla koululuokilla.

Järvenpääläisten lasten mahdollisuuksia saada opetusta haluamassaan soittimessa ei saa heikentää. Päinvastoin soittamisen kokeilemista pitäisi laajentaa niillekin lapsille, jotka eivät ole päässeet mukaan musiikkipainotteiseen opetukseen koulussa.

Joukkoliikennekummallisuutta ja autonomistuskuvioita

Auto särkyi tammikuussa ja uusi on jäänyt ostamatta. Aiomme kokeilla, kuinka hyvin pärjäämme ilman autoa. Tähän mennessä ihmeen hyvin. Joukkoliikenne täytyy Järvenpäässä korvata omilla jaloilla ja polkupyörällä, mutta muualle pääsee sujuvasti. Hinnat ihmetyttävät kovin.

Olimme menossa mieheni kanssa Saarijärvelle. Junat ja bussit kulkevat kätevästi, mutta hinta ihmetyttää. Juna- ja bussiliput maksoivat meiltä kahdelta yhteensä 250 euroa. Koska aikataulut eivät ihan mukavasti sopineet suunnitelmiini, selvitin auton vuokraamisvaihtoehtoa. Kas kummaa. Teboililta saimme upouuden auton käyttöömme kahdeksi vuorokaudeksi 100 eurolla. Palatessa auto piti tankata ja bensaa meni 68 euron edestä. Kahden hengen matka vuokra-autolla tuli huomattavasti halvemmaksi kuin julkinen kyyti. Hämmästykseni on suuri. Ovatko kuljettajien palkkakulut niin suuret, että se nostaa lippuhintoja? Junassa ja bussissahan kulkee valtava määrä ihmisiä. Miten voi olla halvempaa se, että jokainen ajaa omalla autollaan?

Toinen mielenkiintoinen huomio on tämä:

Auton vakuutusmaksuilla vuokraa auton 8 päiväksi, autoveroilla 4 päivää lisää, katsastusmaksulla taas 1 päivä vuokra-autoilua. Kesä- ja talvirenkaiden vaihtomaksulla ajaa vuokra-autolla 2 vuorokautta. Kesä- ja talvirenkaiden hankintakululla käyttää vuokra-autoa ainakin 2 vuorokautta vuodessa. Pakollisten auton menojen hinnalla voi vuokrata auton 17 vuorokaudeksi vuodessa. Entäs sitten auton korjauskuluilla ja öljynvaihtomaksuilla ja vuosihuoltojen hinnalla? Miksi meillä on omat autot?

Pikkuviini ja pikkuolut

Ostin pitkästä aikaa Alkosta pienen 0,25 litran viinipullon. Kuivaa valkoviiniä, lempimerkkiäni Casillero del Diablo. Kotimatkalla kauhistuin hintaa, 3,94 euroa. Sehän on melkein 12 euroa normaalikokoisesta viinipullosta ja tämän viinin hinta on kuitenkin 9,99 euroa. Miksi ihmeessä pienemmästä pullosta pitää maksaa niin paljon enemmän? Eikö olisi ihan alkoholipoliittisesti fiksua kannustaa ihmisiä ostamaan pienempiä määriä?

En myöskään ymmärrä, miksi olutpullon koon täytyy olla juuri 0,33 litraa. Minulle sopisi vähän pienempi saunaolut, 0,25 voisi olla tässäkin sopiva koko. Joudun aina kaatamaan loput viemäriin. Isompia pulloja kyllä tehdään, miksi ei pienempiä?

Dopingvaalit

Tätä vaalirahoitussotkua seuratessa olen miettinyt, miten vihreät voisivat rahoittaa vaalikampanjansa. Nythän tilanne on se, että joka vaaleissa kisataan samassa sarjassa niiden kanssa, jotka käyttävät dopingia (tässä lajissa sponsorirahaa). He tekevät sen ihan laillisesti ja luvatusti, kunhan vain kertoisivat, paljonko käyttivät ja keneltä saivat. Miten tässä kisassa voivat pärjätä ne, jotka eivät osaa hankkia, ymmärrä hankkia tai saa näitä (sallittuja) aineita mistään?

Ymmärtääkseni tilanteeseen on kolme mahdollista ratkaisua:

1) Vihreät ryhtyvät aktiivisesti ja tarmokkaasti etsimään niitä yrityksiä, ennen kaikkea niitä vauraita liikemiehiä, jotka heidän kampanjaansa voisivat rahoittaa.

2) Muutetaan säännöt sellaisiksi, että kukaan ei saa doupata. Tehdään sille edes rajat.

3) Saadaan äänestäjät ymmärtämään, että vihreät todellakin kampanjoivat omilla rahoillaan, henkilökohtaisilla pankkilainoilla hankituilla. Että se, ettei ole isoa kuvaa joka lehdessä, ei tarkoita pienempää motivaatiota poliittiseen työntekoon tai kyvyttömyyttä yhteisten asioiden hoitamiseen. Se tarkoittaa, ettei tämä ehdokas käytä dopingia. Saadaan äänestäjät huomaamaan vaatimaton vaalikampanja.

Miten se tehdään?

Harjoitteluväsymystä

Soittotunnit ovat loppuneet. Viime päivinä olen tavannut oppilaitteni vanhempia. Aina välillä joudun miettimään yhdessä vanhempien kanssa sitä, mitä tehdä silloin, kun lapsi ei halua harjoitella. Pitäisikö soittoharrastus lopettaa?

Minulla ei ole vastausta tuohon kysymykseen. Nuorena oli. Silloin ajattelin omien lasteni kohdalla, että kun kerran on lapsia, jotka haluavat soittaa, miksi juuri minun lasteni, jotka eivät jaksa harjoitella, täytyisi. Aikuinen tyttäreni on nyt vihainen siitä, että annoin hänen luovuttaa niin helpolla. Lapset tarvitsevat vanhempien tukea niin työlään harrastuksen kanssa kuin soittaminen on. Ihan kaikilla soittajilla on aikoja, jolloin ei jaksaisi, eikä se ole kivaa. Niiden aikojen yli täytyy päästä.

Aikuisena olen joutunut samanlaisen asian kanssa tekemisiin kuntosaliharrastukseni kohdalla. Haluan timmin vartalon ja kauniit käsivarret ja vahvat toimivat kädet. Haluan aivan varmasti ja aion saadakin. Silti se kuntosalille lähteminen on usein hyvin hankalaa. Luovutan helposti juuri tämän kerran. Tarvitsen ystävällisen henkilön, joka sanoo: "Menepäs nyt vain, tiedät että siitä seuraa hyvä mieli ja haluat itsekin sitä." Minulla on sellainen, aviomieheni. Siksi tiedän, että se auttaa.

Ei siinä lapsen harjoitteluväsymyksessä ole useinkaan sen kummemmasta asiasta kysymys. Jospa joku vain vähän kiltisti tönäisisi eteenpäin. Jos ei jaksa harjoitella paljon, voisi soittaa edes vähän. Jossain vaiheessa se alkaa taas maistua.

Tietokoneella lumoutuneena

Aurinko paistaa ja istun sisällä.

Tietokoneella on paha taipumus viekoitella koko päiväksi näppäimistölleen. Mitä olen sitten tehnyt? No, kaikenlaisia lappusia ja lippusia ensi lauantain Järvenpää-päivää varten. "Tule mukaan Järvenpään Vihreisiin", "Tule vihreiden ehdokkaaksi vaaleihin", "Ilmianna hyvä ehdokas" ja esite, jonka takana lyhennelmä vaaliohjelmasta. Ja Maailmanparantajan kahvilan mainos ständiin. Siinäpä vasta puuhaa. Olen myös valmistellut uusia nettisivujani vaaliteemoihin. Siinäkin meni aikaa ja paljon. Olen kirjoitellut sähköposteja. Ja käynyt facebookissa ja laivayhtiöiden sivuilla. Nyt on turta olo.

Kuinkahan monen muun aika kuluu huomaamatta netissä? Mieli muuttuu vähän ankeaksi, kun tunnit kuluvat. Kaikki suunnitelmat ulkoilusta jäivät tänään toteuttamatta. Kesäverhot jäivät vaihtamatta. Voisiko tähän jäädä koukkuun vielä pahemmin?

Pitäisiköhän mennä pussittamaan tammentaimia Järvenpää-päivää varten? Sen voisi tehdä ulkona, jos aurinko vielä sattuu paistamaan.