Talouden sopeuttamisohjelma 2014

KAUPUNGINVALTUUSTO 1.9.2014

Ymmärrämme, että talous on tiukalla. Vika ei ole siinä, että olisimme törsänneet rahaa johonkin. Syy on valtiossa, joka on ottanut meiltä valtionosuuksia pois miljoonia euroja. Siksi jotain on pakko  tehdä, jollain se miljoonien vaje täytyy paikata.

Talousarviokehys paikkaa vajetta leikkaamalla ja lomauttamalla. Silloin maksajiksi joutuvat ne, jotka ovat eniten kunnallisten palveluiden ja tuenkin tarpeessa, sekä kaupungin työntekijät.

Oikeudenmukainen tapa olisi jakaa enemmän kaikkien kaupunkilaisten kannettavaksi tuo puuttuvan rahan osuus. Veronkorotukset, sekä kiinteistö- että kunnallisveron, olisivat oikeudenmukaisin tapa hoitaa tilannetta. Silloin taakka tulisi kaikkien kaupunkilaisten kannettavaksi.

Tulevassa sopeuttamisohjelmassa ja seuraavien vuosien taloussuunnitelmissa täytyy olla mukana vaihtoehto veronkorotuksista.

Edes symbolinen veronkorotus auttaisi sietämään kovia toimenpiteitä.

Ennen uusia päätöksiä lomautuksista päättäjien pitää saada tietoa tämän vuoden lomautusten vaikutuksista. Paljonko säästöä syntynyt ja onko sen rinnalla tullut uusia kustannuksia? Hyödyt ja haitat täytyy tietää sekä työntekijöiden että palveluntarvitsijoiden kannalta.

Entä työllistämistuen varassa olevat? Heitä ei ole voitu työllistää lomautusten takia. Mitkä ovat ne taloudelliset kulut siitä? Paljonko toimeentulotukea on tarvittu?

 Miten vanhusten hoito järjestettiin?

Entä neuvolapalvelut?

 Miten henkilöstö on jaksanut?

Ovatko sairaslomat lisääntyneet vai pysyneet ennallaan?

Mitä seurauksia lomautuksista on ollut?

Vihreät ymmärtävät taloustilanteen vakavuuden. Haluamme kuitenkin olla tekemässä oikeudenmukaisia päätöksiä siitä, miten tasapaino tässä tilanteessa haetaan.

  

Puheenvuoroni: Earth Hour 29.3.2014 klo 20.30-21.30

Tänä vuonna kevät tuli jo helmikuussa. Maa oli lähes paljas ja lämpötila keväinen. Useimpia meistä se ei juuri haittaa. Jos emme satu olemaan hiihtokeskusyrittäjiä tai talviolympialaisten järjestäjiä.

Monessa muussa maassa säät ovat olleet kummallisempia.

Australiassa on ollut ennätyskuuma kesä. Siitä on seurannut maastopaloja, mutta myös outo ilmiö. Taivaalta on tippunut pihoihin tuhansia helteen tappamia lepakkoja. Kaliforniassa on pahin vesipula vuosikymmeniin. Alaskassa on ollut noin 8 astetta normaalia lämpimämpää, Yhdysvaltojen itärannikolla taas hyytävän kylmää. Britanniassa on satanut enemmän kuin koskaan säämittausten aikana.

Yksittäinen sääilmiö ei vielä todista ilmastonmuutoksesta. Mutta eri puolilla koetut äärisäät ovat ilmiö, minkä tiede ennustaa lisääntyvän yhä rajumpana. Viime vuosikymmen oli äärisäiden vuosikymmen. Viimeisistä kolmesta vuosikymmenestä jokainen on ollut edellistä lämpimämpi, ja myös lämpimämpi kuin yksikään vuosikymmen sitten vuoden 1850. Yhtä lämmintä 30-vuotisjaksoa kuin viimeisin ei ole koettu ainakaan 1400 vuoteen.

Äärisäät aiheuttavat isoja vahinkoja. Moni on vähitellen ymmärtänyt sen, että ilmastonmuutos maksaa ja paljon.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on korkeammalla kuin ainakaan 800 000 vuoteen. Meri imee ihmisen aiheuttamista päästöistä ison osan. Kun meri imee lämmön itseensä,  merenpinta nousee, sekä meriveden lämpölaajenemisen johdosta että mannerjäätiköiden sulamisen takia.

Ilmastonmuutos lämmittää arktista aluetta nopeammin kuin mitään muuta aluetta maapallolla. Monet Arktiksen eläimistä eivät selviä ilman lunta ja jäätä.

Jos päästämme maapallon lämpenemään 3-4 astetta, jätämme nykyiset lapset elämään planeetalle, jollaisella ihmiset eivät koskaan ole eläneet.



JA MITÄ SITTEN OLLAAN TEKEMÄSSÄ:

Maailman päättäjät kokoontuvat ilmastokokouksiin joista viimeisin oli marraskuussa Varsovassa. Toistaiseksi aikaan on saatu riittämättömiä kompromisseja.

EU on juuri asettamassa ilmastotavoitteita vuodelle 2030. Päästövähennysten tavoitteen pitäisi olla ainakin 50 prosenttia, jos haluamme tehdä osuutemme, jotta maapallo ei lämpenisi yli kahta astetta ja pääsisimme 80-95 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2050 mennessä. Komissio ehdottaa kuitenkin vain 40 prosentin vähennystä.

SUOMI

Suomeen puuhataan ilmastolakia. Ehdotuksen mukainen ilmastolaki vahvistaa vähintään 80 prosentin päästövähennystavoitteen vuodelle 2050.

Eduskunnalle ehdotettava ilmastolaki tuo parannuksia nykyisiin käytäntöihin. Jokainen hallitus tulee laatimaan ilmastopolitiikan suunnitelman, jossa päätetään tarvittavista käytännön päästövähennyskeinoista. Vuosittaisen seurannan ansiosta lisätoimien tarve voidaan tunnistaa nopeasti.

Uusiutuvan energian lisääminen jarruttaa ilmastonmuutosta tehokkaimmin.

Aurinkoenergia on yksi tärkeimmistä ilmastokriisin ratkaisuista. Suomi ei hyödynnä sitä lainkaan. Usein kuulee väitettävän, että Suomessa ei aurinko paistaisi tarpeeksi.

Lappeenranta ja Frankfurt ovat yhtä hyviä kaupunkeja aurinkoenergian tuottamiseen, kun vertaillaan säteilyn määrää vuoden ympäri. Talvella Frankfurtissa paistaa enemmän mutta kesällä Suomi kirii ohi. Suomessa aurinkoenergia on tukijärjestelmien ulkopuolella toisin kuin lähes kaikissa muissa EU-maissa.

Aurinkoenergialla olisi myös merkittävä työllistävä vaikutus.

Ilmastokriisi vaatii ripeitä toimia. Aurinkoenergia on yksi kriisin merkittävimmistä ratkaisuista. Aurinko tuottaa yhdessä sekunnissa tarpeeksi energiaa koko ihmiskunnan 500.000 vuoden tarpeisiin.

Järvenpää voi loistaa tässä asiassa muutamalla passiivitalollaan ja aurinkopaneeleillaan niiden katolla. Suunta on oikea.

KUUMA

Kuuma-kunnat ovat laatineet yhteisen ilmasto-ohjelman. Siinä määritellään yhteiset keinot, joilla rajoitetaan tehokkaasti kasvihuonepäästöjä ja edistetään sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Kuntien toimintaa seurataan ilmastokatsauksien avulla.

KANSALAINEN, SINÄ JA MINÄ

Yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksista suurin osa syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Kysymys on siitä, montako ihmistä meitä on kuluttamassa luonnonvaroja, kuinka paljon asuinneliöitä on lämmitettäväksi, kuinka paljon  matkoista tehdään autolla ja lentokoneella ja kuinka paljon kävellen ja polkupyörällä, syömmekö lihaa vai kasvisperäisiä ruokia.

Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota mittakaavoihin. Siihen, kuinka paljon.

Yksityinen ihminen ei saa aikaan muutosta vaikka tekisi mitä. Muutokseen tarvitaan iso massa. Iso massa syntyy siitä, kun jokainen on mukana. Ja jokainen ihminen joka liittyy mukaan kasvattaa massaa aina vahvemmaksi ja vaikuttavammaksi.

Jospa liittyisin ensin siihen joukkoon, joka haluaa asua vähäpäästöisesti. Haluan säästää energiaa kodissani ja työpaikallani. Se tie vie aina pidemmälle kodin lämpötilan säätelystä ja valojen ja tietokoneiden sammuttelusta aina uusiin lämmitysmuotoihin ja muihin teknisiin ratkaisuihin.

Jospa sitten liittyisin siihen joukkoon, joka vähentää hiilidioksidipäästöjä liikenteessä. Hankkisin hyvät kävelykengät ja polkupyörään peräkärryn. Jättäisin autoni välillä pihaan seisomaan. Tutkisin bussien aikatauluja ja toivoisin lisää vuoroja lähialueelleni. Ryhtyisin matkustamaan lomamatkoille junalla eikä lentäen.

Sitten ryhtyisin tarkkailemaan ruokailutottumuksiani. Vähentäisin lihan ja juuston syömistä, nehän ovat pahimmat. Ehkä minusta tulisi lopulta jopa kasvissyöjä.

Lopulta päätyisin ihmettelemään tavaramääriä huoneessani ja innokkuuttani hankkia aina jotain uutta. Jos nuo kolme suurinta päästöjen tuottajaa – asuminen, liikkuminen ja syöminen - olisivat kohdallani kohtuullisessa kunnossa, voisin varmaan keskittyä tähänkin.

Ehkäpä voisin herättää myös muita lähelläni liittymään joukkoon.

Mitä kaupunki ja seurakunnat sitten voisivat tehdä? Aivan näitä samoja asioita.  Ilmastonmuutoksen torjujien joukko kasvaa, massa kasvaa paljon, jos iso organisaatio tulee tosissaan  mukaan. Vähintä mitä kaupunki ja seurakunnat voivat tehdä, on tehdä kaupunkilaisille ja seurakuntalaisille helpoksi elää ekologisesti.

Vähäpäästöinen ja hiilineutraali elämä ei voi olla pelkästään yksilöiden vastuulla. Tarvitaan yhteiskunnallisia rakenteita, kuten lainsäädäntöä sekä veroja ja kannustimia, tekemään ekologisesta elämästä helppoa, hauskaa ja halpaa. 


Tehdään se yhdessä, hidastetaan ilmastonmuutosta, torjutaan se. Annetaan lapsillemme ja lastemme lapsille hyvä elämä ja elinkelpoinen maapallo. Lähdetään liikkeelle, aloitetaan uusi elämä.

Sitä minkä olemme jo tuhonneet, emme voi enää korjata. Sen kanssa vain täytyy elää. Mutta ei tuhota enää enempää.

Kun nyt kohta sytytämme taas valot palamaan, lähdetään liikkeelle, muutetaan kaikki, pelastetaan tämä pallo.

Puheenvuoro Järvenpään kaupungin, ev.lut seurakunnan ja ortodoksiseurakunnan yhteisessä Earth Hour –tilaisuudessa Järvenpään kirkossa 29.3.2014 klo 20.30-21.30.

Katri Väyrynen ja Järkevä-palkinto

Kaupunkikehityslautakunta myönsi Katri Väyryselle vuoden 2013 Järkevä-palkinnon. Katri on toiminut kaupungilla ympäristön puolesta isolla panostuksella. Hän on opettanut koululaiset kompostoimaan ja kasvattamaan kompostimultaan kasveja ja kukkia. Hän on muistuttanut tietokoneiden sulkemisesta ja valojen sammuttamisesta. Jopa Katrin Sanni-kissa saa osansa palkinnosta. Sanni ja Katri käyvät yhdessä tapaamassa vanhuksia hoitolaitoksissa. 

Onnea Katri! Onneksi Järvenpäällä on sinut.

Kasi-kuntien yhdistymisselvitys

Valtuusto 27.1.2014

JÄRVENPÄÄN KAUPUNGIN LAUSUNTO KESKI-UUDENMAAN KUNTIEN YHDISTYSMISSELVITYKSEN VÄLIRAPORTTIIN

Vihreä valtuustoryhmä keskusteli yhdistymisselvityksen väliraportista ja Järvenpään kaupungin lausunnosta siihen. Teki mieli sanoa paljon, etsiä muita vaihtoehtoja, erilaisia ratkaisuja. Mutta totesimme, että nyt ei ole se paikka. Nyt otamme kantaa vain siihen, jatketaanko tätä kasikuntien selvitystä vai ei. Jatketaan tietysti.

On lopputulos selvityksestä millainen tahansa, saamme hyödyllistä tietoa omasta kaupungista, sen rakenteista ja talouden näkymistä meidän osaltamme. Tätä tietoa tarvitsemme kaikissa tapauksissa.

Tässä väliraportissa kerrotaan vasta, kuinka asiat ovat tällä hetkellä, miltä näyttää tämänhetkisen tilanteen perusteella. Odotamme mielenkiinnolla kesäkuussa luvattua selvitystä, jossa kerrotaan, mitä näiden kahdeksan kunnan yhteen liittyminen sitten tarkoittaisi. Toivomme, että sen perusteella ymmärrämme paremmin myös, mitä erilaiset muut yhteenliittymät tarkoittaisivat ja mitä tarkoittaisi jääminen yksin. Lopputuloksesta ei voi vielä sanoa mitään, koska lopputulosta ei vielä ole.

Koko keskustelu ja hanke on lähtenyt siitä, että tällä Uudenmaan alueella on jo nyt ongelmia maankäytön, asuntojen määrän, hintojen ja vuokra-asuntojen ja joukkoliikenteen kannalta. Tälle alueelle tulee muuttamaan runsaasti lisää ihmisiä sekä maan sisältä että ulkopuolelta. Meidän lapsemmekin tulevat luultavasti jäämään tänne ja heidänkin pitäisi löytää kohtuuhintaiset asunnot ja mahdollisuudet hyvään elämään.  Meidän on pyrittävä sellaiseen hallintomalliin, jolla nämä ongelmat ratkaistaan ihan riippumatta siitä, minkä niminen se malli on. Se voi olla kasikunnat tai jotkut muut kunnat tai metropolihallinto tai muu seutuhallinto. Pääasia, että nämä ongelmat ratkaistaan yhdessä.

Olemme täällä edustamassa kaupunkilaisia. Monet kaupunkilaiset kokevat olevansa kaukana mahdollisuuksista vaikuttaa siihen mitä tapahtuu, millaisia päätöksiä me poliitikot teemme. Kaikin keinoin pitäisi parantaa kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksia, sitä suuremmalla syyllä, mitä isompiin yksiköihin olemme menossa, mitä kauemmas päätöksenteon ydin karkaa. Järvenpäässä on jo hyvä käytäntöjä, kuten valtuuston kokousten videointi ja aktiivinen kuntapolitiikka-ryhmä facebookissa. Kaupunkilaisten mukaan saaminen on ihan   keskeinen asia demokratian toteutumisen kannalta. Ollaan avoimia uusille tavoille ja malleille lisätä lähidemokratiaa kaikissa mahdollisissa tulevaisuudessa aukeavissa kunta- ja hallintomuodoissa.

Miten innostus syntyy – henkilöstöjohtamisen kysymyksiä

”Innostuneet ihmiset ovat taistelijoita. Heissä on rohkeutta. Heissä on luonteen lujuutta. Innostus on kaiken edistyksen perustana. Kun sitä on, on myös saavutuksia. Kun sitä ei ole, on vain tekosyitä.”

Henry Ford

Parasta, mitä työpaikalla voi olla, ovat innostuneet työntekijät ja uusia ideoita ja kokeilua kihisevä ilmapiiri.

Innostus työhön syntyy uusista asioista, vapaudesta tehdä toisin. Musiikkioppilaitoksessa ongelmaksi syntyy laadun takaaminen. Opettaja tekee työtä kahdestaan oppilaan kanssa. Kukaan ei pääse näkemään, kuinka innostavia ja kehittäviä tunteja hän pitää. Usein ei voi todeta edes sitä, tulevatko kaikki oppilaalle kuuluvat tunnit pidettyä.

Vapaus valvonnasta

Hyvässä työympäristössä voi tehdä työtä innolla, ilman valvontaa. Siellä omasta halusta jaetaan uusia ajatuksia muiden kanssa. Siellä jokainen tuntee kuuluvansa joukkueeseen ja haluaa tehdä työnsä yhtä hyvin kuin muutkin joukkueen jäsenet. Siellä tuntuu siltä, että jokainen kuuluu porukkaan ja siksi on kiva hoitaa työ mahdollisimman hyvin.

Vaatii paljon luottamusta, jotta valvonnasta voi luopua. Toisaalta jo vanhemmat valvovat ja laskevat, tulevatko tunnit pidettyä ja saako oma lapsi kaiken sen edun, mikä hänelle kuuluu. Miksi siis rehtorinkin pitäisi? Voisiko työpaikalle syntyä ilmapiiri, jossa jokainen haluaa pitää tarvittavat tunnit? Voisiko opettaja toimia omasta tahdostaan yhteisen edun, laitoksen luotettavan maineen hyväksi? Entä jos opettajien valvonnasta luovuttaisiin kokonaan ja heihin luotettaisiin?

Ansoja tiellä

Marshall Goldsmithin listaa kirjassaan Tästä eteenpäin (tarvitaan vielä enemmän) kompastuskiviä, joihin esimies saattaa langeta. Yksi niistä on liiallinen asioihin puuttuminen, ylipääsemätön halu ilmaista oma mielipide joka asiasta. Halu tietää, mitä muut tekevät, milloin ja miten. Se vie motivaation muilta.

Yksi huono tapa on myös liiallinen halu olla parempi. Tarve voittaa aina ja kaikissa tilanteissa. Esimiehen voi olla vaikea hyväksyä se, että joku opettajista on loistava ja idearikas. Ideat olisi kivointa keksiä itse ja tarjoilla sitten muille.

Kolmas huono tapa on lauseen aloittaminen sanoilla: EI, MUTTA, TOISAALTA. Ne ovat hyviä sanoja silloin kun haluaa tyrmätä toisen ajatukset. Niiden avulla voi epäsuorasti kertoa muille,  että minä olen oikeassa ja te muut väärässä. Ylipäätänsä kielteisyys lannistaa työpaikan ilmapiirin.  Oman kehittämistehtäväni aikana tulin huomaamaan,  miten ikävältä tuntuu, kun joku aina kertoo, miksi ”tuo ei voi onnistua”. Muiden syyttäminen pieleen menneistä asioista saa toiset varovaisiksi. On hankala huomata suosivansa joitakin ihmisiä. Ne taas, jotka kokevat tulleensa kohdelluksi epäreilusti huomaavat sen varmasti. 

Joukkue

Yleensä rehtori pääsee vaikuttamaan siihen, millaisen joukkueen hän työpaikalleen valitsee. Vanhoja pitkään olleita työntekijöitä ei pääse helposti vaihtamaan, mutta uusia tulee aina. Miten tehdään yhtenäinen joukkue, joka tekee oppilaitoksesta huippulaitoksen? Kun oppilaitoksella on tavoitteita, joiden tavoittamiseen tarvitaan koko joukkuetta, ne täytyy saada myydyksi. Paras tapa olisi antaa joukkueen itse määritellä tavoitteet. Yksilön motivoimisen kannalta on tärkeää, että hänellä on henkilökohtaisia tavoitteita, jota ovat mielekkäitä ja haastavia. Toisaalta tarvitaan koko joukkueen yhteinen kokonaistavoite, joka on ymmärrettävä ja yksilön hyväksyttävissä. Henkilökohtainen tavoite voisi olla vaikkapa uuden opetusmenetelmän opiskelu ja kokeileminen.  Yhteinen tavoite voisi olla sellaisen maineen saaminen oppilaitokselle, että siellä viihdytään, eikä turhaa pingoteta. 

Esimies voi syödä joukkueeltaan energiaa tai päinvastoin antaa sitä lisää. Hänen oman energiatasonsa täytyy olla riittävän korkealla. Se tarkoittaa huolenpitoa fyysisestä kunnosta, mutta myös henkisestä jaksamisesta.  Esimies, jonka jokainen aamu on täynnä innostusta, levittää innostusta koko työyhteisöön. Kannattaa tehdä lista asioista, jotka auttavat omassa energisoitumisessa. Silloin siihen voi tarttua, kun oma energia on lopussa. Työpaikalle saapuvan rehtorin ei pitäisi olla energiasyöppö vaan energianlähde. 

Vapautta valvonnasta, kokeilunhalua, sitä, että jokainen saa loistaa ja vielä lopuksi energian jakamista muillekin. Siinä voisi olla siemeniä hyvän työyhteisön syntymiselle.

-